{"id":247,"date":"2026-06-11T05:38:13","date_gmt":"2026-06-11T05:38:13","guid":{"rendered":"https:\/\/www.horatius.fi\/?p=247"},"modified":"2026-06-11T05:41:54","modified_gmt":"2026-06-11T05:41:54","slug":"talla-tunnustuksella-ei-ole-merkitysta-bret-easton-ellisin-tunnustus-kaannostyo","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.horatius.fi\/?p=247","title":{"rendered":"”T\u00e4ll\u00e4 tunnustuksella ei ole merkityst\u00e4” Bret Easton Ellisin tunnustus \/ k\u00e4\u00e4nn\u00f6sty\u00f6"},"content":{"rendered":"\n

Aion antaa nyt jonkinlaisen kulttuurillisen panostukseni k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 suomeksi t\u00e4m\u00e4n erinomaisen tekstin, jonka on kirjoittanut John Wesley Honors Collegen professori Lanta Davis<\/strong>. En periaatteellisista syist\u00e4 halua k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tekstin k\u00e4\u00e4nt\u00e4miseen teko\u00e4ly\u00e4, vaikkakin sanak\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiin joudun ajoittain turvautumaan. Ensinn\u00e4k\u00e4\u00e4n, teko\u00e4lyll\u00e4 ei ole ymm\u00e4rteist\u00e4 hahmotuskyky\u00e4 ja toisekseen, oma ymm\u00e4rrykseni j\u00e4isi silt\u00e4 osin puutteelliseksi, jonka voin saavuttaa k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tekstin itse, sill\u00e4 silloin kun tekstin k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 itse, avautuu aivan uudenlaisia ja erilaisia mahdollisuuksia oppia ja pureskella sen sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 (t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa l\u00e4hes kahden viikon ajan, koska teksti on melko kattava), kuin jos vain ajattelisi ett\u00e4 tekstin sis\u00e4lt\u00f6 olisi pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yht\u00e4 kuin siin\u00e4 olevat sanat, toiselle kielelle k\u00e4\u00e4nnettyn\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin mink\u00e4\u00e4nlaista tulkinnanvaraa ja todellista sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ei olisi olemassakaan. Olen ajoittanut ty\u00f6n siten, ett\u00e4 kirjoitan v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kolme kappaletta p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 ja n\u00e4in ollen minun tulisi saada k\u00e4\u00e4nn\u00f6sty\u00f6n raakateksti valmiiksi noin 13 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. N\u00e4in ollen t\u00e4st\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6sty\u00f6st\u00e4 muodostuu jopa pienimuotoinen oppimatka viel\u00e4 johonkin minulle tuntemattomaan, kun kiinnit\u00e4n sen sis\u00e4ll\u00f6n tietoisuuteni n\u00e4iksi p\u00e4iviksi.<\/p>\n\n\n\n

Lanta Davisin selv\u00e4n\u00e4k\u00f6inen kirjoitus k\u00e4sittelee ehk\u00e4 parhaiten Amerikan Psykon kirjoittajana tunnetun Bret Easton Ellisin<\/strong> kirjallista tuotantoa kristillisest\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta. Kirjoitus on l\u00e4hes transsendentaalinen. Pidemmitt\u00e4 puheitta.<\/p>\n\n\n\n

Alkuper\u00e4isen artikkelin linkki l\u00f6ytyy viestin lopusta. K\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 saa vapaasti jakaa jos niin haluaa.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201dT\u00e4ll\u00e4 tunnustuksella ei ole merkityst\u00e4\u201d Bret Easton Ellisin tunnustus<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Vaikka Bret Easton Ellisi\u00e4 on usein arvosteltu kriitikkojen toimesta h\u00e4nen h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 hahmoistaan, kirjoituksissa ei ole l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n moraalisia elementtej\u00e4, vaan jopa kristillisi\u00e4. Kirjojen tunnustuksellinen \u00e4\u00e4nenpaino antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 h\u00e4nen hahmonsa ovat taantuneet pelkiksi ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 tuotteiksi, jotka sitten yritt\u00e4v\u00e4t ep\u00e4toivoisesti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 pakokeinoa yhteiskuntamme kohtuuttomuuksien ja ongelmien keskelt\u00e4. Hahmot eiv\u00e4t ripitt\u00e4ydy Jumalalle, vaan muille kaltaisilleen. T\u00e4st\u00e4 johtuen heid\u00e4n ripitt\u00e4ytymisens\u00e4 ep\u00e4onnistuu, j\u00e4tt\u00e4en heid\u00e4n sielunsa vaille ratkaisua, vahvistaen syv\u00e4\u00e4 tarvetta Jumalan tuntemiselle sen helvetin keskell\u00e4, jonka olemme itse luoneet.<\/p>\n\n\n\n

Bret Easton Ellisin moraalinsa kadottaneet hahmot \u2014 sarjamurhaajat, muotimalli-terroristit, snuff-elokuvien katselijat, raiskaajat ja kovien huumeiden k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t \u2014 ovat tehneet Bret Easton Ellisist\u00e4 yhden kiistellyimmist\u00e4 nykyajan kirjailijoista. Kriitikot ovat usein kritisoineet sit\u00e4, ett\u00e4 Ellis kielt\u00e4ytyy rankaisemasta tai vapauttamasta enemmist\u00f6\u00e4 hahmoistaan, jonka he katsovat ep\u00e4onnistumisena tarjota moraalista n\u00e4k\u00f6kulmaa. Ja kuitenkin, Ellis voisi puolustautua, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kritiikki tulisi enneminkin kohdistaa moderniin yhteiskuntaan, jota h\u00e4n armottomasti satiirin keinoin kirjoituksissaan k\u00e4sittelee. Kuten h\u00e4n haastattelussaan kertoo, h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 \u201dk\u00e4sittelee kulttuuria joka vituttaa minua, ja maailmaa jossa el\u00e4mme ja joka arvostaa kaikkia v\u00e4\u00e4ri\u00e4 asioita\u201d. Se mit\u00e4 monet h\u00e4nen arvostelijoistaan eiv\u00e4t huomaa, Ellisin kuvaukset moraalittomasta maailmasta ovat h\u00e4nen moraalisia huolia, joissa h\u00e4n irtisanoutuu siit\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntyylist\u00e4, jossa hahmot el\u00e4v\u00e4t. Eliisin hahmot ovat varakkaita ja pintapuolisesti heill\u00e4 on kaikki mit\u00e4 he haluavat, mutta he eiv\u00e4t selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n ole tyytyv\u00e4isi\u00e4 ja tunne merkityksellisyytt\u00e4. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 heid\u00e4n narratiivinsa ei kuvaa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n pahoja ihmisi\u00e4 tekem\u00e4ss\u00e4 pahoja asioista, vaan kadotukseen tuomittuja sieluja jotka yritt\u00e4v\u00e4t ep\u00e4toivoisesti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 merkityst\u00e4 merkityksett\u00f6m\u00e4ss\u00e4 maailmassa.<\/p>\n\n\n\n

Niin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 kuin se saattaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin, Ellisin kirjoilla ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n moraaliset puitteet, vaan my\u00f6s mahdollisesti kristilliset. Henry Bean<\/strong> esitt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 Ellisin kirjat \u201dkumpuavat hengellisen tilamme suruty\u00f6st\u00e4\u201d, ja Ellisin hahmot vaikuttavat usein pyhiinvaeltajilta pyhiinvaelluksella ei minnek\u00e4\u00e4n, jopa olevansa uskonnollisella polulla vaikka kielt\u00e4v\u00e4tkin uskon. T\u00e4m\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n tarkoita ett\u00e4 Ellis olisi kristitty, mutta ett\u00e4 h\u00e4nen kirjoissaan, erityisesti Amerikan Psykossa<\/em>, on erehdytt\u00f6m\u00e4sti kristillinen narratiivi. Glamoraman <\/em>Victor jopa my\u00f6nt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 h\u00e4nen sieluunsa sattuu ja t\u00e4m\u00e4n diagnoosin voisi ulottaa jokaiseen Ellisin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00f6n ja jokaiseen h\u00e4neen novellinsa min\u00e4-kertojaan, joka tunnustaa ajatuksensa ja toimensa, ja joka yritt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 edes jonkinlaista tarkoitusta, totuutta ja pelastusta itselleen.<\/p>\n\n\n\n

Se ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 hahmot yleisesti ep\u00e4onnistuvat tarkoituksen, totuuden ja pelastuksen l\u00f6yt\u00e4misess\u00e4, voitaisiin katsoa nihilistiseksi ja toivottomaksi, mutta kuten David Lyle Jeffrey<\/strong> ja Gregory Maillet<\/strong> osoittavat, joskus t\u00e4m\u00e4nkaltainen nihilistinen tuska \u201dtarjoaa oman itsekritiikkins\u00e4; joskus, itse asiassa, se hengellinen tyhjyys jota he edustavat voidaan n\u00e4hd\u00e4 selv\u00e4sti Jumalan muotoisena\u201d<\/em>, kuvaus joka todellakin sopii t\u00e4ss\u00e4 kohdin. Sit\u00e4 ett\u00e4 kirjoituksissa on Jumalan muotoinen aukko, voisi jopa kuvata keskeiseksi ominaisuudeksi Ellisin kirjoissa: Krisinuskolla on vahva l\u00e4sn\u00e4olo, mutta nimenomaan kontrastina, joka ilmenee sen puuttumisena. Kirjoissaan Ellis viittaa sek\u00e4 Danteen<\/strong> ett\u00e4 Dostoevskyyn<\/strong>, kristillisiin kirjailijoihin jotka tunnetaan erityisesti kuvauksistaan helvetist\u00e4, paholaisesta ja pelastuksesta. N\u00e4m\u00e4 viittaukset kertovat lukijalle, ett\u00e4 se mik\u00e4 todella painaa vaakakupissa, on sielu ja Ellisin polttoaine on kysymys: mist\u00e4, jumalattomassa maailmassa, pelastuksen voisi l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Niin Danten kuin Dostoyevskynkin ty\u00f6t kuvaavat mit\u00e4 el\u00e4m\u00e4 voi olla ilman Jumalaa, ja vaikka Ellisin kirjat eiv\u00e4t suoraan vetoa Jumalaan, ne kuitenkin kuvaavat sit\u00e4 helvetti\u00e4 joka seuraa siit\u00e4 kun on erossa Jumalasta. Amerikan Psyko alkaa Danten Infernosta tutulla lauseella \u201dABANDON ALL HOPE YE WHO ENTER HERE\u201d<\/em> ja n\u00e4in aivan oikeutusti varoittaa lukijoita siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n helvetillisen maailman pakenemisessa ei ole mit\u00e4\u00e4n toivoa ja ett\u00e4 Ellisin hahmot py\u00f6riv\u00e4t loputtomissa piireiss\u00e4, kuten Danten Jumalaisessa n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 helvetin eri tasoilla.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 kykenem\u00e4tt\u00f6myys vapahduksen l\u00f6yt\u00e4miseksi on ilmeist\u00e4 Amerikan Psykon tunnustamisen kohdalla. Patrick Bateman<\/strong>, kirjan sarjamurhaaja ja p\u00e4\u00e4henkil\u00f6, osoittaa jumalattoman maailman syyksi h\u00e4nen my\u00f6t\u00e4tunnottomuudelleen ja murhan himolle: \u201dOikeus on kuollut. Pelko, syyttely, viattomuus, sympatia, syyllisyys, j\u00e4te, ep\u00e4onnistuminen, suru, olivat asioita, tunteita, joita kukaan ei en\u00e4\u00e4 tuntenut. Itsetutkiskelu on turhaa, maailma on j\u00e4rjet\u00f6n. Pahuus on sen ainoa olomuoto. Jumala ei ole elossa.\u201d<\/em> Mutta vaikka h\u00e4n p\u00e4\u00e4tyykin siihen ett\u00e4 kaikki on pahaa, Patrick etsii suurimman osan kirjan kulusta juuri niit\u00e4 asioita joiden sanoo maailmasta puuttuvan. Tarkemmin, h\u00e4n ripitt\u00e4ytyy tarkoituksenaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 maailmaa, l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen oikeutta, tunteakseen surua ja niin edelleen. Patrick toistuvasti m\u00f6l\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ulos totuuden murhistaan ja muista \u201dsynneist\u00e4\u201d<\/em>, etsien oikeutta teoilleen, jopa kutsuen kirjoistustaan \u201dripitt\u00e4ytymiseksi\u201d<\/em>. Mutta kun h\u00e4nelle selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ripitt\u00e4ytyminen ei tarjoa h\u00e4nelle \u201dtiet\u00e4 ulos\u201d<\/em>: \u201dei katarsista\u201d<\/em>, \u201dei syvemp\u00e4\u00e4 ymmerryst\u00e4\u201d<\/em>, ja \u201dei uutta ymm\u00e4rryst\u00e4\u201d<\/em>, t\u00e4ll\u00e4 tunnuksella \u201dei ole merkityst\u00e4\u201d<\/em>. Joka tapauksessa, kuten aion argumentoida, vaikka Patrickin ripitt\u00e4ytyminen ei johda mihink\u00e4\u00e4n, ei pelastukseen eik\u00e4 murhan pyyhkimiseen h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, Patrickin kykenem\u00e4tt\u00f6myys paeta rangaistusta ei viri\u00e4 niink\u00e4\u00e4n itsess\u00e4\u00e4n tunnustamisesta, vaan h\u00e4nen kykenem\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4n konfessori (rippi-is\u00e4, tunnustaja) maailmasta joka on luonut h\u00e4net. Viel\u00e4 ik\u00e4\u00e4n, kuvatessaan jumalatonta maailmaa, jossa ripitt\u00e4ytyminen on erotettu uskosta ja ei nyt tarkoita mit\u00e4\u00e4n, Ellisin narratiivi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti paljastaa syv\u00e4n tarpeen Jumalalle pelastaa meid\u00e4t helvetin tasoilta, jotka olemme itse luoneet.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseni ett\u00e4 analysiini sellaisesta kuin Patrick Bateman, rikkaasta, komeasta hirvi\u00f6st\u00e4 joka kokkaa naisten p\u00e4it\u00e4 ja puhkoo kodittomien miesten silm\u00e4munia matkallaan kotiin s\u00e4teilev\u00e4st\u00e4 ravintolasta, voi olla kristillinen sananviej\u00e4, aion ensin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 Ellisin \u201dmoraalittomat\u201d<\/em> hahmot, kuten Patrick, eiv\u00e4t ole poikkeavia tai ep\u00e4normaaleja, vaan yhteiskuntansa luomuksia jotka satiirisesti edustavat nykyaikaista kulttuuria. Aion lis\u00e4ksi argumentoida ett\u00e4 kun tuon kaltaiset hahmot yritt\u00e4v\u00e4t paeta yhteiskuntaansa ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tarkoitusta ja pelastuksen tunnustuksensa kautta tai muilla perinteisill\u00e4 krisillisill\u00e4 tavoilla, heid\u00e4n yrityksens\u00e4 ep\u00e4onnistuu. T\u00e4m\u00e4 ep\u00e4onnistuminen ei ole testamentti uskon hataruudelle, vaan itseasiassa se paljastaa syv\u00e4n tarpeen vastakulttuurilliselle, tunnustavalle kristinuskolle. Ennen kaikkea min\u00e4 argumentoin ett\u00e4 Patrickin yritykset ripitt\u00e4yty\u00e4, jolla h\u00e4nen mukaana \u201dei ole merkityst\u00e4\u201d<\/em>, ep\u00e4onnistuvat eiv\u00e4t siksi ett\u00e4 tunnustus olisi hy\u00f6dyt\u00f6nt\u00e4, vaan koska moderni yhteiskunta v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Tuotteiden tuote<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ellisin moraalittomat hahmot ovat kulttuurinsa tuotteita. Ellis sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 hyvin kertovan lainauksen Dostoyevskyn Notes from Underground<\/em> kirjasta joka selke\u00e4sti osoittaa syyp\u00e4\u00e4ksi nykyaikaisen kulttuurillisen ilmaston sellaisen henkil\u00f6n muovaamisessa kuin Patrick. Lainaus kuuluu n\u00e4in: \u201dN\u00e4iden muistiinpanojen kirjoittaja ja muistiinpanot itsess\u00e4\u00e4n ovat, totta kai, fiktiivisi\u00e4. Joka tapauksessa, sellaisia ihmisi\u00e4 kuin n\u00e4iden muistiinpanojen kirjoittaja ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n el\u00e4 yhteiskunnassamme, vaan pikkemminkin on pakko el\u00e4\u00e4, ottaen huomioon ne olosuhteet jotka ovat muovanneet yhteiskuntamme\u201d<\/em>. Patrick, ja monet muut Ellisin hahmot, voivat vaikuttaa hirvi\u00f6m\u00e4isilt\u00e4 ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isilt\u00e4 poikkeavaisuuksilta, mutta ovatkin yhteiskuntamme peili. Patrick esimerkiksi syyllistyy v\u00e4kivaltaisuuksiin ja kirjoittaa niist\u00e4 tyls\u00e4ll\u00e4, v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nenpainolla, samankaltaisella kuin v\u00e4kivaltaisuuksista uutisoiva uutismedia. Less Than Zero<\/em>, Lunar Park<\/em> ja Amerikan Psyko <\/em>kaikki mainitsevat raakuuden joka l\u00f6ytyy p\u00e4ivitt\u00e4isist\u00e4 uutisista ja vaikka Amerikan Psykossa n\u00e4iss\u00e4 raaoissa uutisotsikoissa on liioittelua, Ellis painottaa miten usein aidosti hirveit\u00e4 asioita tapahtuu:<\/p>\n\n\n\n


(lainausviite) In Less Than Zero novellissa, p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Clay alkaa ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n uutisia lehtien uutisoimista kauheista tapahtumista ja Lunar Parkissa, Bret on s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti huolissaan siit\u00e4 mit\u00e4 lukee uutislehdist\u00e4, joiden h\u00e4n sanoo \u201dnostattavan… pelkoa\u201d, aiheuttaen laaja-alaista \u201dahdistusta\u201d ja \u201dhulluutta\u201d kun kaikki tulevat \u201dtietoiseksi kauhusta\u201d jota joutuvat todistamaan p\u00e4ivitt\u00e4in. Bret Easton Ellis, Lunar Park<\/em><\/p>\n\n\n\n

(lainaus) Er\u00e4s ongelma \u2013 er\u00e4s ongelma \u2013 katsotaampas… kuristettuja malleja, vuokra-asuntojen katoilta heitettyj\u00e4 vauvoja, metrossa tapettuja lapsia, kommunistien kokoontuminen, mafia-pomo tapettu, natseja, AIDSiin sairastuneita pes\u00e4pallon pelaajia, lis\u00e4\u00e4 mafia paskaa, liikenneruuhkia, kodittomia, kaikenlaisia hulluja, hinttej\u00e4 joita tippuu kaduilla kuin k\u00e4rp\u00e4si\u00e4, sijaissynnytt\u00e4ji\u00e4, saippuaoopperan peruminen, lapset jotka murtautuivat el\u00e4intarhaan ja kiduttivat sek\u00e4 polttivat useita el\u00e4imi\u00e4 hengilt\u00e4, lis\u00e4\u00e4 natseja… ja vitsi on, loppuhuipennus, se kaikki tapahtuu t\u00e4ss\u00e4 kaupungissa \u2013 ei miss\u00e4\u00e4n muualla, pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4, se on perseest\u00e4, ja odota, lis\u00e4\u00e4 natseja, ruuhkaa, ruuhkaa, vauvojen ihmiskauppaa, vauvanarkkareita, rakennuksia jotka romahtavat vauvojen p\u00e4\u00e4lle, hullu vauva, ruuhkaa, siltojen sortumia…<\/em><\/p>\n\n\n\n

Tim Pricen uutisyhteenvedossa, tyls\u00e4t tapahtumat kuten liikenneruuhkat ja saippuaoopperan peruminen jakavat tilan murhien, k\u00f6yhyyden ja tappavien sairauksien kanssa, h\u00e4m\u00e4rt\u00e4en sit\u00e4 rajaa mitk\u00e4 tapahtuvat todella merkitsev\u00e4t ja mitk\u00e4 eiv\u00e4t. V\u00e4kivallasta on tullut niin tavanomaista, ett\u00e4 ihmiset eiv\u00e4t osaa en\u00e4\u00e4 erottaa sit\u00e4 tavanomaisesta. Ennen kaikkea, Pricen \u201dvauva\u201d-ongelmat listan lopussa viestiv\u00e4t sit\u00e4 ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ongelmat alkavat jo syntym\u00e4ss\u00e4: ei ole viattomuutta ja kaikki ovat korruption uhreja sek\u00e4 aiheuttajia.<\/p>\n\n\n\n

Murhien, kidutusten ja sodan tulisi aiheuttaa suuttumusta, mutta Ellis paljastaa ett\u00e4 se esiintymisitheys jolla niit\u00e4 tapahtuu turruttaa siten ett\u00e4 v\u00e4kivallan ja kauheiden tapahtumien yleisyys h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 \u201doikean\u201d<\/em> ja \u201dv\u00e4\u00e4r\u00e4n\u201d<\/em>. Less Than Zerossa<\/em>, esimerkiksi, kun Clay katsoo miten Rip ja h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 raiskaavat 12-vuotiaan tyt\u00f6n, Clay kykenee vain vaimeasti protestoimaan, \u201dE-en… usko ett\u00e4 se on oikein.\u201d<\/em> Rip automaattisesti vastaa h\u00e4nelle uudella moraalis\u00e4\u00e4nn\u00f6ll\u00e4: \u201dMik\u00e4 on oikein? Jos haluat jotain, sinulla on oikeus tehd\u00e4 se\u201d<\/em>. Naomi Mandel<\/strong> havainnoi ett\u00e4 Clayn n\u00f6yr\u00e4 protesti \u201don ainoa tunnistettava moraalis\u00e4\u00e4nt\u00f6 koko novellissa, ja huomaten luonteeltaan sanaton\u201d<\/em>, joka ei vaikuta mill\u00e4\u00e4n tavalla Ripin n\u00e4kemykseen, jonka mukaan \u201dvoima luo oman moraalinsa\u201d<\/em>. Moraalista on tullut jonkun \u201doikeus\u201d<\/em> tehd\u00e4 jotain, sen sijaan ett\u00e4 tekisi sen mik\u00e4 olisi \u201doikein\u201d<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n \u201dmik\u00e4 on oikein\u201d<\/em> uudelleen hahmottelu \u201djonkun oikeudeksi\u201d<\/em> on Ellisille konsumerismin jatkoa. Konsumerismi on sek\u00e4 oire ja aiheuttaja nykykulttuurin ongelmallisille arvoille. Konsumerismi voi olla, esimerkiksi, keino paeta hirveit\u00e4 uutisotsikoita. V\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kattavan uutisskatsauksen j\u00e4lkeen Price tekee onton havainnon: \u201dMiksi et ole pukeutunut villaiseen laivastonsiniseen bleiseriisi harmaiden housujen kanssa?\u201d<\/em>. Kuten Price huomaa, uutislehti sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 traumaattisen tarinan traumaattisen tarinan per\u00e4\u00e4n vain \u201dyhden p\u00e4iv\u00e4n aikana\u201d<\/em>, joka voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 henkil\u00f6n tuntemaan olonsa avuttomaksi oikeastaan kaikesta muusta paitsi ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4\u00e4n. Uutislehtien otsikot ovat \u201dsyy miksi lopetat rukoilun\u201d<\/em>, koska mik\u00e4\u00e4n ei n\u00e4yt\u00e4 koskaan parantuvan. N\u00e4m\u00e4 ahdistuksen ja kyvytt\u00f6myyden tunteet saavat, ainakin osittain, Ellisin hahmot el\u00e4m\u00e4\u00e4n pinnallisesti. Jos joku ei voi auttaa n\u00e4iden ongelmien korjaamisessa, toinen vaihtoehto n\u00e4ytt\u00e4isi olevan kevyempiin ongelmiin keskittymist\u00e4, kuten saippuaoopperoiden perumiset, mik\u00e4 bleiseri tulisi pukea mink\u00e4 housujen kanssa, ja kuka julkkis k\u00e4ytt\u00e4ytyy ylimielisesti.<\/p>\n\n\n\n

Syntyy vaarallinen kierre, jossa hahmot pakenevat pinnallisuuteen ongelmiaan, mutta silloin my\u00f6s synnytt\u00e4v\u00e4t lis\u00e4\u00e4 ongelmia pinnallisuutensa vuoksi. Koska n\u00e4m\u00e4 ontot huolet auttavat hahmoja pakenemaan maailmaan kohdistuvaa ahdistustaan, niist\u00e4 tulee entist\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4, kunnes niist\u00e4 tulee ainoat keinot arvon ja tarkoituksen kokemiseksi Ellisin hahmoilla, jotka s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti \u201dliukuvat alas pinnallisuuteen\u201d<\/em>. Esimerkiksi, Less Than Zerossa<\/em>, nuori nainen kuvittelee ett\u00e4 koko maailma on sulamassa. Pelastaakseen maailman h\u00e4n muuttaa ulkon\u00e4k\u00f6\u00e4\u00e4n, sanoen \u201dMin\u00e4 ajattelin ett\u00e4 jos rei’it\u00e4n korvani tai jotain, muokkaan ulkon\u00e4k\u00f6\u00e4ni, v\u00e4rj\u00e4\u00e4n hiukseni, maailma ei sulaisi. Joten v\u00e4rj\u00e4sin hiukseni ja t\u00e4m\u00e4 pinkki s\u00e4ilyy. Tykk\u00e4\u00e4n siit\u00e4. Se s\u00e4ilyy. En usko ett\u00e4 maailma en\u00e4\u00e4 sulaa.\u201d<\/em> T\u00e4m\u00e4n naisen kuvaus hiuksistaan paljastaa miten pinnalliset asiat, jotka ovat saattaneet alkaa pakokeinona, ovatkin nyt korkeimpia arvoja. Jos n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4lt\u00e4, el\u00e4\u00e4 hyvin. Ja kuitenkin, ironia t\u00e4ss\u00e4 on se ett\u00e4 pinkki hiustenv\u00e4ri ei tule kest\u00e4m\u00e4\u00e4n; se on v\u00e4liaikaista, kun h\u00e4nen hiuksensa kasvavat ja v\u00e4ri haalistuu. H\u00e4nen ratkaisunsa ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n pinnallinen, vaan ohikiit\u00e4v\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ellisin hahmot rakentavat el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 sen ymp\u00e4rille mik\u00e4 on pinnallista ja ohikiit\u00e4v\u00e4\u00e4. \u201dNuorekkaan ulkon\u00e4\u00f6n\u201d <\/em>s\u00e4ilytt\u00e4minen ja \u201dkaiken pit\u00e4minen pinnallisena, siltikin ett\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 pinnan haalistuvan ja olevan vain v\u00e4liaikaista\u201d<\/em>, muodostuu ainoaksi keinoksi kohti merkityksellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kaikki Ellisin hahmot n\u00e4in ollen l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t tarkoituksen el\u00e4miins\u00e4 pukeutuessaan oikeisiin asusteisiin, oikeaan hiustyyliin, el\u00e4ess\u00e4\u00e4n hienoimassa asunnossa, deittaillessaan kuuminta partneria. Lopulta, pinta on ainoa mit\u00e4 on j\u00e4ljell\u00e4, ja \u201dpinta, pinta, pinta\u201d<\/em> muodostuu \u201dkaikeksi josta kukaan voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 merkityst\u00e4\u201d<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Intensiivinen keskittyminen pintapuolisiin asioihin aiheuttaa sen ett\u00e4 hahmot sek\u00e4 kuluttavat tuotteita, ett\u00e4 muuttuvat tuotteiksi. Jokaisen identiteetin ollessa riippuvainen parhaista valinnoista ja parhaista kulutustavaroista, Patrickin ja h\u00e4nen yst\u00e4vi\u00e4\u00e4n on vaikea erottaa toisistaan. Kun Patrick kysyy tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4\u00e4n, Evelynilt\u00e4, miksi h\u00e4n ei deittaile Timothy Price\u00e4 h\u00e4nen sijastaan, sill\u00e4 Price on my\u00f6s rikas, hyv\u00e4nn\u00e4k\u00f6inen ja h\u00e4nell\u00e4 on loistava kroppa, h\u00e4nen vastauksensa on, \u201dkaikki ovat rikkaita\u201d<\/em>, \u201dhyv\u00e4nn\u00e4k\u00f6isi\u00e4\u201d<\/em>, ja \u201domaavat loistavan kropan nyt\u201d<\/em>. Koska standardit arvioida jonkun arvoa ovat kaikki pintapuolisia attribuutteja, ne ovat nostettu l\u00e4hes t\u00e4ydellisyyteen kaikilla Patrickin tutuilla. Seurauksena, l\u00e4hes kaikki ovat yksinkertaisesti vaihtokelpoisia, piirre josta tulee yleinen teema l\u00e4pi novellin: ihmisi\u00e4 ei eroteta toisistaan koska kukaan ei voi, tai ei ole kiinnostunut erottamaan toista toisesta. Patrickia luullaan kokoajan h\u00e4nen kollegoikseen tai yst\u00e4viksi, ja muita miehi\u00e4 luullaan kokoajan Patrickiksi. Ilman muuta identiteetti\u00e4 kuin ostamansa tuotteet, kaikki vain yksinkertaisesti n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kuin katalogin kopioilta ja kopioilta toisistaan.<\/p>\n\n\n\n

Koska he m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t itsens\u00e4 sen perusteella mit\u00e4 ostavat, he alkavat n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ihmiset, my\u00f6s, ostettavina. Yksi toistuvista lauseista Less Than Zerossa on \u201dmietin onko h\u00e4n myynniss\u00e4\u201d<\/em>, ja Ellisin novellit vastaavat t\u00e4h\u00e4n kysymykseen kiistattomalla vahvistuksella. Less Than Zerossa Julian kirjaimellisesti on myynniss\u00e4 prostituoituna joka yritt\u00e4\u00e4 maksaa huumevelkansa. Mies joka maksaa h\u00e4nelle seksist\u00e4 kertoo Julianille ett\u00e4 \u201dkaikki mill\u00e4 on merkityst\u00e4\u201d<\/em> on se ett\u00e4 \u201dh\u00e4n on todella kaunis poika\u201d<\/em>, vihjaillen ett\u00e4 Julianilla ei ole tarkoitusta tai lunastusarvoa muuta kuin h\u00e4nen ulkon\u00e4k\u00f6ns\u00e4. H\u00e4nen arvonsa on pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n se mit\u00e4 joku on valmis maksamaan h\u00e4nest\u00e4. Muut ihmiset Julianin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kev\u00e4t h\u00e4net samalla tavoin: arvokas vain jonkinlaisena vaihtokauppana. Julianin parittaja, esimerkiksi, toteaa ett\u00e4 Julian on \u201daivan kuin h\u00e4nen oma poikansa\u201d<\/em>, mutta kielt\u00e4ytyy etsim\u00e4st\u00e4 uutta polkua Julianille maksaakseen velkansa. Jopa Clay k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Juliania keinonaan \u201dn\u00e4hd\u00e4 pahin\u201d<\/em>, my\u00f6nt\u00e4en ett\u00e4 h\u00e4n ei \u201doikeasti v\u00e4lit\u00e4\u201d<\/em> Julianin tilanteesta. Julianin tarkoitus on tehd\u00e4 tuottoa \u2013 olkoot se seksuaalisista, taloudellista tai kokemuksellista (kuten Clayn tapauksessa) \u2013 ja siit\u00e4 syyst\u00e4, jopa Julianin yst\u00e4v\u00e4t eiv\u00e4t \u201dv\u00e4lit\u00e4\u201d<\/em> h\u00e4nest\u00e4 yht\u00e4\u00e4n sen enemp\u00e4\u00e4 kuin v\u00e4litt\u00e4isiv\u00e4t tuotteesta: hy\u00f6tyjens\u00e4 vuoksi.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka Ellis k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 prostituutiota peittelem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti demonstroidakseen kehon hy\u00f6dykkeistymist\u00e4, h\u00e4n h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 rajan kehon sosiaalisesti tuomitun ja enemm\u00e4n sosiaalisesti hyv\u00e4ksytyn hy\u00f6dykkeist\u00e4misen v\u00e4lill\u00e4 \u2013 muodin, julkisuuden ja seksin. Juuri itsens\u00e4 \u201dmyyminen\u201d<\/em> ja \u201dmarkkinoiminen\u201d<\/em> julkisuudelle, on julkisuuden henkil\u00f6n\u00e4 toimimisen l\u00e4ht\u00f6kohta. Koska yleis\u00f6 tiet\u00e4\u00e4 vain \u201dpinnan\u201d<\/em> yksityiskohtat \u2013 milt\u00e4 julkkikset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t, mit\u00e4 elokuvia he ovat k\u00e4yneet katsomassa, mit\u00e4 tuotteita he suosittelevat, ket\u00e4 he deittailevat, ja niin edelleen \u2013 niin silloin \u201dkaikki mist\u00e4 kukaan on kiinnostunut\u201d<\/em> on se ett\u00e4 kuka makaa kenenk\u00e4kin kanssa, kenell\u00e4 on paras vartalo, ja kuka on kuuluisin. Koska kuuluisuus nojaa, osittain, pintapuolisiin kohuihin ja niiden luomiseen, kuuluisuus on hyvin oikullinen status s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4ksi, ja jopa kuuluisimmat julkkikset voivat \u201dkadota\u201d<\/em> muutamassa vuodessa. Lehtien kansikuvat ja menestyselokuvat hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n ja unohdetaan; yksi julkkis korvataan seuraavalla. Mallina toimiva Victor tiet\u00e4\u00e4 ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n ulkon\u00e4k\u00f6ns\u00e4 vuoksi ja sitten unohdetaan. H\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 \u201don tuhansia miehi\u00e4 joilla on muhkeat huulet ja hieno symmetria\u201d<\/em>, ja joka voi korvata h\u00e4net kun h\u00e4nen kuvasa haalistuu. Victor on syyst\u00e4 huolissaan, sill\u00e4 h\u00e4net korvataan, ja paljon rajummalla ja l\u00e4pitunkevammalla tavalla kuin h\u00e4n osaa kuvitella. H\u00e4nt\u00e4 ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n korvata mallina, vaan ihmisen\u00e4, kun joku muu h\u00e4nt\u00e4 esitt\u00e4v\u00e4 varastaa h\u00e4nen nimens\u00e4 ja koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Victorin pelot ovat siis oikeutettuja tavoilla joita h\u00e4n ei osannut edes kuvitella, ja h\u00e4n p\u00e4\u00e4ttelee ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 voidaan luopua ja korvata aivan yht\u00e4 helposti kuin uusi gallona maitoa korvaa vanhan.<\/p>\n\n\n\n

Ellisin The Rules of Attraction<\/em> demonstroi miten helposti yhden seksuaalipartnerit ovat my\u00f6s korvattavissa. Kaikki kolme p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00e4 makaavat henkil\u00f6n toisensa j\u00e4lkeen v\u00e4litt\u00e4en v\u00e4h\u00e4n siit\u00e4 keit\u00e4 heid\u00e4n seksuaalipartnerit ovat, kunhan heill\u00e4 on seksuaalipartneri y\u00f6n ajaksi. Vaikka hahmot eiv\u00e4t suoraan maksa seksist\u00e4, he k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t toisen kehoa iskev\u00e4sti samalla tavalla kuin Julianin asiakkaat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t h\u00e4nt\u00e4: kaikki mist\u00e4 he v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t (ja he h\u00e4dintuskin v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t t\u00e4st\u00e4) on toisen henkil\u00f6n ulkon\u00e4k\u00f6. Seksi\u00e4 pidemm\u00e4lle, jopa seksuaalipartnereiden nimet muuttuvat utuisiksi kun he nopeasti etenev\u00e4t uusiin haasteisiin. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6t kertovat partnereilleen ett\u00e4 he \u201deiv\u00e4t koskaan tule tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n\u201d<\/em> heit\u00e4 koska \u201dkukaan ei tule koskaan tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n ket\u00e4\u00e4n.\u201d<\/em> Heid\u00e4n k\u00e4yt\u00e4-ja-hylk\u00e4\u00e4 l\u00e4hestymistapansa heijastaa heid\u00e4n uskoaan ett\u00e4 ihmiskeho \u2013 joka t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tarpeita ja voi antaa nautintoa \u2013 ei ole lainkaan erilainen muista tuotteista jotka t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t tarpeita ja antavat nautintoa, ja on siit\u00e4 syyst\u00e4 yht\u00e4 kertak\u00e4ytt\u00f6inen. Kirjassa mainitaan kolme itsemurhayrityst\u00e4 ja useita abortteja, vahvistaen ideaa ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4, my\u00f6s, voi olla helposti kertak\u00e4ytt\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Patrickin hirmuteot Amerikan Psykossa yksinkertaisesti kertovat siit\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on kauppatavaraa \u2013 ja siit\u00e4 syyst\u00e4 kertak\u00e4ytt\u00f6ist\u00e4 \u2013 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyyksiin saakka. Patrick ja h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ovat t\u00e4ydellist\u00e4vi\u00e4 kuluttajia, ja Patrick n\u00e4kee itsens\u00e4 ja yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 jatkeena omalle konsumerismilleen. Kun h\u00e4n kuvailee omaa asuntoaan, h\u00e4n mainitsee ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on \u201dkorkeakontrastinen korkealaatuinen malli…televisio-setti Toshibalta\u201d<\/em>, ja \u201dlasinen kahvip\u00f6yt\u00e4 tammijaloilla Turchinilta\u201d<\/em>, lukuisia \u201dSteubenin lasiel\u00e4imi\u00e4 aseteltuna strategisesti kalliiden kristallituhkakuppien ymp\u00e4rille Fortunoffilta\u201d<\/em> vaikka h\u00e4n ei polta, ja \u201dWurtlitzerin jukeboksi\u201d<\/em> jonka vieress\u00e4 \u201dmusta eebenpuinen Balwinin konserttiflyygeli\u201d<\/em> jota h\u00e4n ei soita. H\u00e4n jopa tarinoi mit\u00e4 merkkej\u00e4 hammastahnaa ja shampoota k\u00e4ytt\u00e4\u00e4; h\u00e4nen kuvauksensa j\u00e4ljittelee katalogeja ja k\u00e4ytt\u00f6oppaita. Patrick n\u00e4kee ihmiset saman konsumeristi-linssin l\u00e4pi ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 samanlaisia katalogi-tyyppisi\u00e4 kuvauksia my\u00f6s yst\u00e4vist\u00e4\u00e4n. Kun h\u00e4n huomioi yst\u00e4viens\u00e4 ulkon\u00e4k\u00f6\u00e4, se on aina heid\u00e4n pukemiensa br\u00e4ndien kautta. Esimerkiksi, ensimm\u00e4inen hahmo jolle meid\u00e4t esitell\u00e4\u00e4n, Timothy Price, kuvataan \u201dpukevan kuusinappisen villa- ja silkkipuvun Ermenegildo Zegnalta, puuvillaisen paidan ranskalaisilla kalvosimilla Ike Beharilta, Ralph Laurenin silkkivy\u00f6n ja nahkaiset siipik\u00e4rkikeng\u00e4t Fratellia Rosettilta\u201d<\/em>. Kuvailemalla ihmisi\u00e4 samalla tavalla kuin tuotteita, Patrick demonstroi ett\u00e4 h\u00e4n \u201dsis\u00e4ist\u00e4nyt konsumeristin logiigan siihen pisteeseen saakka ett\u00e4 h\u00e4n ei kirjaimellisesti n\u00e4e eroa henkil\u00f6n ja objektin v\u00e4lill\u00e4\u201d<\/em>. Kun h\u00e4n hakkaa uhrin ruumista lihapaloiksi, esimerkiksi, h\u00e4n muistuttaa itse\u00e4\u00e4n ett\u00e4 \u201dt\u00e4m\u00e4 asia, t\u00e4m\u00e4 tytt\u00f6, t\u00e4m\u00e4 liha, ei ole mit\u00e4\u00e4n, on paskaa\u201d<\/em>. Patrick kirjaimellisesti hylk\u00e4\u00e4 ja heitt\u00e4\u00e4 pois uhrinsa kehonosia kun h\u00e4n on k\u00e4ytt\u00e4nyt niit\u00e4 nautintoonsa; heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja heid\u00e4n kehonsa ovat \u2013 kuten lukuisat br\u00e4ndituotteet joita h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 \u2013 h\u00e4vitett\u00e4viss\u00e4 kun h\u00e4n on k\u00e4ytt\u00e4nyt niit\u00e4 tarpeeksi. Looginen loppup\u00e4\u00e4telm\u00e4 yhteiskunnasta joka arvottaa konsumerismia niin korkealle ett\u00e4 se sekoittaa ihmisolennot tuotteisiin, on joku senkaltainen kuin Patrick: mies joka n\u00e4kee ihmiset niin kertak\u00e4ytt\u00f6isin\u00e4 ett\u00e4 heit\u00e4 voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, tappaa ja hyl\u00e4t\u00e4 helposti. Jos korkein arvo on pinta \u2013 se mik\u00e4 voidaan saavuttaa kuluttamalla oikeita tuotteita \u2013 silloin jopa ihmisill\u00e4 on arvoa vain kuluttajina ja kulutettuina.<\/p>\n\n\n\n

Toinen seuraus konsumerismista – \u201dliukuessa pintapuolisiin asioihin\u201d<\/em> – on sirpaloituminen. Kun kaikki toisiaan t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t narratiivit siit\u00e4 mit\u00e4 tulisi arvostaa ja kuinka parhaiten pukeutua ja k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 vaikuttavat kesken\u00e4\u00e4n, Ellisin hahmoja revit\u00e4\u00e4n moneen suuntaan, n\u00e4iden yritt\u00e4ess\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 identiteettins\u00e4 lukuisia vaatimuksia. T\u00e4m\u00e4 teema on erityisen esill\u00e4 Glamoramassa, joka kuvaa, kuten Sonia Baelo-Allu\u00e9<\/strong> osoittaa, \u201dkahden tyyppist\u00e4 kehon sirpaloitumista<\/em> \u2013 yksi metaforinen (Victorin mieless\u00e4), toinen kirjaimellinen (n\u00e4hd\u00e4\u00e4n tapoissa) \u2013 jotka Glamoramassa peilaavat toisiaan. \u201d Victor, malli jonka naamaa kokoajan muokataan, on orjuuttanut itsens\u00e4 medialle ja mediakuvalle. H\u00e4n on niin immersoitunut mediaan, ett\u00e4 h\u00e4n uskoo el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 olevan elokuvaa jota joku kuvaa, ja menett\u00e4\u00e4 siten hallinnan, osallistuen jopa terroristitekoihin koska joku sanoi h\u00e4nelle ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4isi. T\u00e4m\u00e4 metaforinen sirpaloituminen peilautuu h\u00e4nen terroristiteoissaan, joissa ihmisi\u00e4 kirjaimellisesti r\u00e4j\u00e4ytet\u00e4\u00e4n raajoiksi, hampaiksi, ja kalloiksi. Sek\u00e4 Victor ett\u00e4 pommituksen uhrit \u201dovat menett\u00e4neet kaikki ihmisidentiteetin tai persoonallisuuden j\u00e4ljet tullakseen kehonosiensa summaksi\u201d<\/em>. J\u00e4lleen kerran, kaikki on supistettu \u201dpinnalle\u201d<\/em>, mutta t\u00e4ss\u00e4, v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n pintapuolisen el\u00e4m\u00e4n sirpaloituminen on korostettua. Median kilpailevat narratiivit \u2013 jotka kertovat ihmisille mit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, pukea ja ajatella \u2013 vaikuttavat ja aiheuttavat ristiriitoja, ja henkil\u00f6t jotka seuraavat noita narratiiveja p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t hyvin nopeasti eksyksiin ja ep\u00e4varmuuteeen koko todellisuudesta.<\/p>\n\n\n\n

Seurauksena, totuuden ja valheen erottamisesta on tullut l\u00e4hes mahdoton teht\u00e4v\u00e4 Ellisin hahmoille ja edelleen haastaa heid\u00e4n kyky\u00e4\u00e4n saavuttaa vakaa identiteetti. Victor tulee ep\u00e4varmaksi onko h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4 todellista vai elokuvaa, Patrick kuvaa murhansa \u201dtunteakseen\u201d<\/em> tyt\u00f6t jotka h\u00e4n tappaa, ja, kun h\u00e4n melkein j\u00e4\u00e4 kiinni murhasta, h\u00e4nen narratiivisa j\u00e4ljittelee elokuvan takaa-ajokohtausta, viitaten siihen ett\u00e4 median n\u00e4k\u00f6kulmasta on tullut heille todellisempaa kuin heid\u00e4n oma el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Ainoa todellisuus jonka he voivat tunnistaa \u2013 ja ainoa identitetti jonka he voivat vahvistaa \u2013 voi olla se joka tunnistaa ett\u00e4 se on konstruktoitua. Kun Jamie huomauttaa Bobbylle ett\u00e4 \u201dkukaan ei ole oma itsens\u00e4, kaikki ovat niin teenn\u00e4isi\u00e4\u201d<\/em>, h\u00e4n yksinkertaisesti vastaa, \u201dSe on sit\u00e4 ett\u00e4 he ovat oma itsens\u00e4.\u201d<\/em> Teenn\u00e4isest\u00e4 tulee siis uusi todellisuus, koska kopiot ja konstruktiot ovat ainoita narratiiveja joita he kokevat. Kuvia voi v\u00e4\u00e4rent\u00e4\u00e4 ja j\u00e4ljent\u00e4\u00e4, ja samaa kuvaa voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 eri otsikoissa, luoden t\u00e4ysin erilaisia narratiiveja samasta kuvasta. Kuuluisuudelle, etenkin, t\u00e4m\u00e4n kuva on luotu heille, ja t\u00e4m\u00e4n \u201doikea identiteetti\u201d<\/em> on haudattu simulacran (j\u00e4jlijelm\u00e4n) alle. Mutta tavallinen tyyppi edelleen mallintaa itsens\u00e4 sen mukaan mit\u00e4 kuuluisuudet tekev\u00e4t, jotka ovat median luomia konstruktioita: j\u00e4ljitelmi\u00e4 j\u00e4ljitelmien p\u00e4\u00e4lle. Media antaa reseptej\u00e4 mit\u00e4 tuotteita k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 elokuvia katsoa, mit\u00e4 kirjoja lukea, mitk\u00e4 maailman tapahtumat ovat t\u00e4rkeit\u00e4, mik\u00e4 on coolia, \u00e4lyk\u00e4st\u00e4 tai puoleensavet\u00e4v\u00e4\u00e4, luoden p\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 narratiiveja; kaikki luovat v\u00e4itteit\u00e4 miten jonkun tulisi olla ja k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4, mutta eiv\u00e4t tarjoa mit\u00e4\u00e4n muuta kuin sirpaloitunutta tyhjyytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ellis kuvaa t\u00e4t\u00e4 sirpaleista tyhjyytt\u00e4 lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 vihjeit\u00e4 (sanoja ja kuvia) joista uupuu merkitys (se mit\u00e4 ne edustavat). Michael P. Clark argumentoi ett\u00e4 Amerikan Psykossa Ellis tutkii eettisen retoriikan rajoja, josta on tullut \u201dmahdotonta maailmassa josta upuu mink\u00e4\u00e4nlaiset l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4t standardit tai jaetut arvot\u201d<\/em>. Kuvaukset v\u00e4kivallasta, esimerkiksi, demonstroivat kaikkien merkitytysten puuttumista. Kuten Clark osoittaa \u201dsanat ja kuvat jotka merkitsev\u00e4t pelkoa, v\u00e4kivaltaa, k\u00e4rsimyst\u00e4, ja tuomitsemista ovat kirjaimellisesti liikkuvia, irroitettuja kaikesta kontekstista, tarkoitteesta, tai puheenaiheesta joka lainaisi sille substanssia ja v\u00e4litt\u00f6myytt\u00e4.\u201d<\/em> Patrick kirjoittaa, esimerkiksi, \u201dI AM BACK\u201d<\/em> Paul Owenin asunnon sein\u00e4\u00e4n ja sanoo ett\u00e4 teki sen alle piirustuksen \u201djoka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4lt\u00e4\u201d<\/em>, mutta sitten tila sen alla on tyhj\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa ett\u00e4 Ellisiss\u00e4, Clark argumentoi, \u201dsanat ovat riisuttu tarkoituksestaan ja ilmeikk\u00e4ist\u00e4 toiminnoistaan\u201d<\/em>, tarkoittaen ett\u00e4 hahmot eiv\u00e4t kykene muodostamaan \u201dvakaata puheenaihetta\u201d<\/em> ja \u201djohdonmukaista indentiteetti\u00e4\u201d <\/em>joka tarvitaan \u201dmerkityksellisiin ihmissuhteisisin\u201d<\/em>. Vaikka Clark puhuu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Amerikan Psykosta, h\u00e4nen analyysinsa merkitysten puuttumisesta p\u00e4tee suurimpaan osaan Ellisin kirjoista. Glamoramassa Ellis listaa kuuluisuuden nimen nimen per\u00e4\u00e4n, ehdottaen ett\u00e4 mik\u00e4 merkitsee on ainoastaan heid\u00e4n nimens\u00e4, ei se ket\u00e4 he ovat tai mit\u00e4 he ovat tehneet. H\u00e4n kertoi haastattelijalle ett\u00e4 nimet toimivat \u201dvaluuttana\u201d<\/em> hahmoille, ja h\u00e4n toivoo, lopulta, kun kaikki n\u00e4m\u00e4 kuuluisuudet on unohdettu, niin sitten \u201dnimet toimivat juuri sellaisina – kasana nimi\u00e4.\u201d<\/em> Listaamalla ihmisi\u00e4 kuten h\u00e4n listaa tuotteita, Ellis ehdottaa, my\u00f6s, ett\u00e4 ihmiset on supistettu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n merkitysten tasolle, tyhjennetty statuksestaan ihmisin\u00e4 tarkoituksella joka ei toimi muuta kuin pintapuolinena tunnisteena. Pinta, jota voidaan monistaa, korvata ja kuluttaa, on ainoa mit\u00e4 on j\u00e4ljell\u00e4. Tarkoitukset, ja mink\u00e4\u00e4nlainen k\u00e4sitys \u201dtodellisesta\u201d<\/em> tai \u201dtotuudesta\u201d<\/em> yhteydess\u00e4 tarkoitukseen, on menetetty.<\/p>\n\n\n\n

Ellisin hahmot ovat, siten, kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 eksyneit\u00e4, tyhji\u00e4 ja moraalittomia, mutta mik\u00e4 on ongelmallisinta kaikissa Ellisin kirjoissa, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 hahmot eiv\u00e4t ole, vaikka kuinka \u00e4\u00e4rimm\u00e4isilt\u00e4 vaikuttavat, poikkeavia tai poikkeamia; sen sijaan, he t\u00e4ydellisesti sopeutuvat \u2013 ja ovat luotu \u2013 kulttuurinsa toimesta. Tunnistettaessamme ett\u00e4 Patrick ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n \u201dpsyko\u201d<\/em>, vaan my\u00f6s kulttuurinsa tuote, on perustavanlaatuista novellin ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4 kunnolla \u2013 etenkin siin\u00e4 ett\u00e4 se ei pelasta tai rankaise sen sarjamurhaaja-kertojaa. J\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 huomioimatta yhteiskunnallisen kritiikin keskittym\u00e4ll\u00e4 liikaa \u201dpsyko\u201d<\/em> kohtaan novellissa rajoittaa sen implikaatioiden syvyytt\u00e4 ja erinomaisuutta. Kuten Daniel Cojocaru huomioi, se vapauttaisi yhteiskunnan vastuustaan h\u00e4nen luomisty\u00f6ss\u00e4. Kirjan lukemalla ilman ett\u00e4 ajattelee Patrickia \u201dtuotteeksi\u201d<\/em> syntyneen\u00e4 \u201dt\u00f6rke\u00e4n materialismin maailmassa\u201d<\/em>, Cococaru jatkaa, j\u00e4\u00e4 huomaamatta \u201dkoskettavin ja h\u00e4ritsevin ironia koko kirjassa\u201d<\/em>: yhteiskuntamme ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n luo h\u00e4nt\u00e4, \u201dvaan silm\u00e4t avoinna kannustaa h\u00e4nt\u00e4 jatkamaan korvattavien pintapuolisten ihmisteen eliminoimista\u201d<\/em>. Kaikki Ellisin kirjat, ja Amerikan Psyko erityisesti, ovat siten ter\u00e4vi\u00e4 satiirisia kritiikkej\u00e4 siit\u00e4 mit\u00e4 Ellis katsoo nykyaikaisen kulttuurin ongelmallisiksi arvoiksi ja ihmisiksi jota se tuottaa.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 ei ole poistumistie: pako helvetist\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Vaikka jotkut kriitikot ovat kritisoineet sit\u00e4 ett\u00e4 Patrickia ei pelasteta tai rangaista, on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huomata ett\u00e4 h\u00e4n, ja monet muut Ellisin hahmoista, etsiv\u00e4t pelastusta, ja jopa rangaistusta. Vaikka he ovat juurtuneita yhteiskuntaansa ja osallistuvat moniin sen ongelmiin, on hetki\u00e4 jolloin he selke\u00e4sti etsiv\u00e4t ep\u00e4toivoisesti tiet\u00e4 ulos. T\u00e4m\u00e4 on erityisen selv\u00e4\u00e4 Patrick Batemanin tunnustuksessa.<\/p>\n\n\n\n

Amerikan Psykon murhaava kertoja lopulta paljastaa ett\u00e4 h\u00e4nen tekonsa ovat reaktioita siihen miten h\u00e4n n\u00e4kee maailman ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n, kierolla tavalla. Patrick itse asiassa kamppailee sit\u00e4 kulttuuria vastaan joka on muokannut h\u00e4net. Sill\u00e4 v\u00e4lin kun h\u00e4nen v\u00e4kivaltaiset teot johtuvat siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4kee ihmiset objekteina joita voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja kuluttaa, h\u00e4nen murhansa my\u00f6s reagoivat konsumerismia vastaan joka m\u00e4\u00e4rittelee h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Patrickista tulee entist\u00e4 \u00e4rsyyntyneempi itseens\u00e4 uponneisiin ihmisiin, jotka eiv\u00e4t huomaa tai v\u00e4lit\u00e4 mist\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n. Yksi esiteksti kirjan alussa sanoo, \u201dJa kun asiat kaatuivat, kukaan ei kiinnitt\u00e4nyt paljonkaan huomiota\u201d, ja ihmisten kiinnostuksen puute \u2013 tai v\u00e4litt\u00e4minen \u2013 jopa kun suoranaista pahuutta tapahtuu on keskeist\u00e4 kirjalle. Patrick kokee t\u00e4m\u00e4n olevan totta, huomioiden miten \u201dkukaan ei kiinnit\u00e4 huomiota, he eiv\u00e4t edes esit\u00e4 kiinnitt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 huomiota\u201d<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4nen v\u00e4kivaltaisista murhista tulee h\u00e4nen pyrkimyksens\u00e4 rikkoa konsumeristinen fasadi ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n. H\u00e4n halveksuu pinnallisia keskusteluja joita kaikki k\u00e4yv\u00e4t (vaikka h\u00e4n osallistuu niihin), ja haluaa tuttaviensa tunnistavan jotain aitoa. H\u00e4n harkitsee, esimerkiksi, viilt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 omaa rannettaan ja ruiskuttavat verta lomastaan kertovan yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle n\u00e4hd\u00e4kseen jos \u201dh\u00e4n viel\u00e4kin jatkaisi puhumista\u201d<\/em>. Patrick etsii jotain pinnan alta: h\u00e4n kaipaa oikeaa tunnetta, oikeaa ihmissuhdetta, asioita jotka merkitsev\u00e4t. J\u00e4lleen yhden turruttavan p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen, h\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 on \u201dkaivannut jotain syvemp\u00e4\u00e4, jotain m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4t\u00f6nt\u00e4\u201d<\/em>, mik\u00e4 saa h\u00e4net tappamaan koiran ja miehen Central Parkissa pyrkien tyydytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tuon kaipauksen. Mutta vaikka miten raakoja h\u00e4nen tekonsa ovatkin, joka tapauksessa, n\u00e4m\u00e4 v\u00e4kivallan purkaukset eiv\u00e4t tarjoa h\u00e4nelle uudenlaista merkityst\u00e4 el\u00e4m\u00e4lleen; mik\u00e4\u00e4n ei oikeasti muutu, ja h\u00e4n on j\u00e4rkyttynyt huomatessaan ett\u00e4 vaikka h\u00e4n tekisi miten pahoja tekoja, se ei kosketa lainkaan pinnallisia ihmisi\u00e4. H\u00e4n alkaa fantasioimaan ett\u00e4 tappaisi jonkun yst\u00e4viens\u00e4 tai tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 edess\u00e4 n\u00e4hd\u00e4kseen jos se edes hetkeksi ravistaisi heid\u00e4t ulos itsekeskeisyydest\u00e4\u00e4n, ja h\u00e4nest\u00e4 tulee entist\u00e4 v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4mpi murhiensa kanssa: tappaen kodittoman miehen julkisella kadulla, viilt\u00e4en nuoren pojan kaulan auki el\u00e4intarhassa keskell\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja vieraillen murhatun kollegan asunnolla.<\/p>\n\n\n\n

Patrick alkaa jopa haaveilla ett\u00e4 j\u00e4isi kiinni rikoksistaan. H\u00e4n avoimesti tunnistaa murhiaan yst\u00e4ville ja tuntemattomille. H\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4 olevansa \u201dpaha psykopaatti\u201d<\/em>, kertoo tyt\u00f6lle ett\u00e4 h\u00e4n haluaisi \u201dpuukottaa h\u00e4net kuoliaaksi\u201d<\/em> ja \u201dleikki\u00e4 h\u00e4nen verell\u00e4\u00e4n\u201d<\/em>, julistaa toiselle ett\u00e4 h\u00e4n haluaisi \u201dleikata h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 irti\u201d<\/em>, paljastaa Evelynille ett\u00e4 h\u00e4nen naapurinsa p\u00e4\u00e4 on h\u00e4nen pakastimessa ja ett\u00e4 h\u00e4n haluaisi ampua h\u00e4nen \u00e4iti\u00e4ns\u00e4 haulikolla, keskeytt\u00e4en sanomalla \u201dOlen t\u00e4ysin mielivapaa ja min\u00e4 tykk\u00e4\u00e4n leikell\u00e4 tytt\u00f6j\u00e4\u201d<\/em> kun h\u00e4n puhuu kollegalleen, ja jopa kujertaa \u201dOlen t\u00e4ysin psykopaatti, tykk\u00e4\u00e4n tappaan ihmisi\u00e4\u201d<\/em>, vauvalle. Mutta vaikka h\u00e4n miten yksityiskohtiasesti tunnustaisi, kukaan ei reagoi h\u00e4neen. H\u00e4nen keskustelunsa Evelynin kanssa erityisesti paljastaa Patrickin todellisen tarpeen ilmitulolle \u2013 ja ett\u00e4 joku muu tunnistaisi \u2013 totuuden h\u00e4nest\u00e4. Pitk\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen, oudon purkauksen j\u00e4lkeen jossa h\u00e4n tunnustaa tappaneensa kaksi lasta, h\u00e4n kysyy Evelynilt\u00e4, \u201dRekist\u00f6ityyk\u00f6 t\u00e4m\u00e4 mik\u00e4\u00e4n sinulle vai saisinko paremman vastauksen, oh, j\u00e4\u00e4sangolta?\u201d<\/em>. H\u00e4n huomioi ett\u00e4 h\u00e4n on sanonut kaiken t\u00e4m\u00e4n samalla tuijottaen Evelyni\u00e4 suoraan, \u201dilmaisten tarkkuudella\u201d<\/em>, \u201dyritt\u00e4en selitt\u00e4\u00e4\u201d<\/em> itse\u00e4\u00e4n, ja kun Evelyn avaa suunsa puhuakseen, Patrick \u201dlopulta olettaa Evelynin huomaavan h\u00e4nen hahmonsa\u201d. <\/em>H\u00e4n innostuu t\u00e4st\u00e4 mahdollisuudesta, mutta tulee ep\u00e4toivoiseksi kun Evelyn sanoo vain, \u201dOnko tuo… Ivana Trump?\u201d<\/em> V\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti h\u00e4nen \u201dadrenaliininsa muuttuu happamaksi\u201d<\/em>, ja h\u00e4n laittaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4 k\u00e4siens\u00e4 v\u00e4liin, pettyneen\u00e4 ett\u00e4 edes murhan tunnustaminen ei v\u00e4littynyt h\u00e4nen pintansa l\u00e4pi.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4nen ep\u00e4toivoisin yritys tunnustaa tapahtuu kun poliisin jahtaa h\u00e4nt\u00e4 saksofonistin murhaamisesta kadulla. H\u00e4n pakenee ty\u00f6paikalleen ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 viestin asianajajalleen, Harold Carnesille. H\u00e4n sanoo ett\u00e4 on viimein p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt \u201dtehd\u00e4 julkista siit\u00e4 mik\u00e4 on yksityist\u00e4 muistamattomuutta\u201d<\/em>, ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 viestin tunnustaen jokaisen murhan jonka on tehnyt, lis\u00e4ten tunnustuksen ett\u00e4 h\u00e4n \u201daika sairas kaveri\u201d.<\/em> Mutta kun Patrick t\u00f6rm\u00e4\u00e4 Carnesiin, Carnes ensin erehtyy luullen h\u00e4nt\u00e4 toiseksi henkil\u00f6ksi ja onnittelee sitten h\u00e4nt\u00e4 ratkiriemastuttavasta pilaviestist\u00e4, kertoen ett\u00e4 se oli huvittavaa mutta ei uskottavaa, sill\u00e4 Patrick on sellainen \u201druskea-nen\u00e4inen hyv\u00e4 hyvis\u201d<\/em> ett\u00e4 kuvitellessa h\u00e4net hakkaamassa kollegaa palasiksi, menn\u00e4\u00e4n vitsiss\u00e4 liian pitk\u00e4lle. Patrick vakuuttaa ett\u00e4 se on kaikki totta, yritt\u00e4en viel\u00e4 kerran p\u00e4\u00e4st\u00e4 jonkun ihmisen pinnan l\u00e4pi. H\u00e4n sanoo, \u201dSin\u00e4 et n\u00e4yt\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4n. Sin\u00e4 et oikeasti k\u00e4sit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4. Min\u00e4 tapoin h\u00e4net. Min\u00e4 tein sen, Carnes… Se koko viesti jonka j\u00e4tin sinulle oli totta\u201d.<\/em> Patrick todella anelee Carnesia huomaamaan h\u00e4nen tekonsa, pit\u00e4\u00e4kseen yll\u00e4 jonkinlaista oikeutta t\u00e4ss\u00e4 maailmassa josta Patrick on jo luopunut, mutta Carnes ei suostu uskomaan h\u00e4nt\u00e4. Patrickin kiihke\u00e4 tunnustus ep\u00e4onnistuu l\u00e4pi menemisess\u00e4 ja h\u00e4nen olonsa j\u00e4\u00e4 \u201dtyhjennetyksi\u201d<\/em> ja \u201dpohdiskelevaksi\u201d<\/em> miksi h\u00e4nen omatuntonsa purkaus tunnustamalla \u201dei tunnu siunaukselta\u201d<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Jopa Patrickin oma kirjan kirjoitus tunnustuksena ep\u00e4onnistuu. Kun h\u00e4n reflektoi mit\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 on tullut, h\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kiinni vain \u201dyhdest\u00e4 synk\u00e4st\u00e4 totuudesta: kukaan ei ole turvassa, kukaan ei pelastu.\u201d<\/em> H\u00e4n kirjoittaa,<\/p>\n\n\n\n

\u201dEdes nyt kun my\u00f6nn\u00e4n t\u00e4m\u00e4n \u2013 ja min\u00e4 olen my\u00f6nt\u00e4nyt, lukuisia kertoja, jokaisen teon kohdalla jonka olen tehnyt \u2013 ja kun tule kasvotusten n\u00e4iden totuuksien kanssa, siin\u00e4 ei ole katarsista. En lis\u00e4\u00e4 syvemp\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 itsest\u00e4ni, eik\u00e4 uutta ymm\u00e4rryst\u00e4 voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kertomuksestani. Ei ole mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 minulle kertoa t\u00e4t\u00e4 sinulle. T\u00e4m\u00e4 tunnustus ei tarkoita mit\u00e4\u00e4n\u201d.<\/em><\/p>\n\n\n\n

T\u00e4t\u00e4 tyhjyytt\u00e4 vahvistetaan viel\u00e4 kirjan viimeisell\u00e4 lauseella, \u201dT\u00c4M\u00c4 EI OLE POISTUMISTIE\u201d<\/em>, viestien ett\u00e4 vaikka kirja on loppumassa, se ei tarkoita ett\u00e4 Patrick olisi mink\u00e4\u00e4nlaisen muutoksen edess\u00e4. H\u00e4n poistuu yht\u00e4 paljon \u2013 ellei jopa enemm\u00e4n – \u201dAmerikan psykona\u201d<\/em> joka h\u00e4n oli tunnustuksensa alussakin.<\/p>\n\n\n\n

Rippi-is\u00e4n etsint\u00e4\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Patrick tunnustaa vain kaltaisilleen \u2013 yhteis\u00f6lleen \u2013 viitaten siihen ett\u00e4 suurin syy miksi Patrickin tunnustus ep\u00e4onnistuu, on h\u00e4nen tunnustajien valinta. Jos kaikki ovat kuin h\u00e4n \u2013 ja ovat luoneet h\u00e4net \u2013 kuka, toisinsanoen, v\u00e4litt\u00e4\u00e4 pelastaa h\u00e4net?<\/p>\n\n\n\n

Eiv\u00e4t kaikki tunnusta perinteisell\u00e4 katolisella tavalla papille kopissa, mutta ripitt\u00e4ytyminen \u2013 olkoot se sitten sosiaalisessa mediassa, talk showssa, podcastissa, terapiassa, ja niin edelleen \u2013 on n\u00e4kyv\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin koskaan. Ripitt\u00e4ytyminen on itsens\u00e4 ilmaisemista julkisesti, ja, ytimess\u00e4\u00e4n, luonnostaan k\u00e4sittelee identiteettikysymyksi\u00e4, siin\u00e4 ett\u00e4 yksil\u00f6 etsii totuutta itsest\u00e4\u00e4n ja sitten tuo ilmi tuon totuuden tullakseen vahvistetuksi ja ymm\u00e4rretyksi (esimerkiksi, terapeutin diagnoosi on, osittain, validaatio yksil\u00f6n tunteille ja k\u00e4yt\u00f6kselle ett\u00e4 ne ovat ymm\u00e4rrett\u00e4vi\u00e4 ja niill\u00e4 on \u201dtarkoitus\u201d)<\/em>. Kun Patrick, ja lukuisat Ellisin hahmot, tunnustavat ja tunnustavat, heid\u00e4n tunnustuksensa eiv\u00e4t etene mihink\u00e4\u00e4n, ja he ovat usein pirstaloituneita ja tyhji\u00e4 tunnustuksensa j\u00e4lkeen. Minun v\u00e4itteeni on ett\u00e4 heid\u00e4n ep\u00e4onnistuminen ripitt\u00e4ytymisess\u00e4, irrotettuna kristillisest\u00e4 kirkosta ja korvattuna populaarikulttuurilla, ei voi vahvistaa ja yhdist\u00e4\u00e4 yksil\u00f6n identiteetti\u00e4, vaan sen sijaan rikkoo sen.<\/p>\n\n\n\n

Ripitt\u00e4ytyminen on kahdensuuntaista kristinuskossa. Yksi tunnustaa, muiden kristuksen ruumiiseen kuuluvien kanssa, oman uskonsa evankeliumin totuuteen, ei kerran vaan kokoajan. Se my\u00f6s sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 uhraamisen \u2013 kantamalla oman ristins\u00e4 \u2013 antautuakseen kristuksen ristin totuuteen. T\u00e4m\u00e4n tunnustuksen tarkoitus on toimia el\u00e4v\u00e4n\u00e4 todistajana Jumalan hyvyydelle, ja testamenttina maailman ymm\u00e4rt\u00e4miselle ja kaikelle mik\u00e4 on siin\u00e4 merkityksellist\u00e4 vain kun tuntee Jumalan. Toinen tunnustamisen n\u00e4k\u00f6kulma, yksil\u00f6n totuuden etsint\u00e4 synnit tunnustamalla, on ehk\u00e4 paremmin tunnettu n\u00e4k\u00f6kulma kristillisess\u00e4 tunnustuksessa, mutta on luonnostaan yhteydess\u00e4 ensimm\u00e4iseen osaan. Synti on erossaolo Jumalasta, eli tunnustaakseen synnin, yksil\u00f6n tarvitsee ensin tunnustaa uskonsa joka osoittaa ett\u00e4 meid\u00e4t on tarkoitettu suhteeseen Jumalan kanssa. Ripitt\u00e4ytymisest\u00e4 siis tulisi tulla, kuten Adrienne von Speyr<\/strong> ytimekk\u00e4\u00e4sti toteaa, \u201dpaljon v\u00e4hemm\u00e4n synnist\u00e4 pois k\u00e4\u00e4ntyminen kuin se ett\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyy Jumalan puoleen\u201d.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Ellisin hahmojen keskeisimm\u00e4t ongelmat \u2013 tarkoituksen ja suunnan puuttuminen, vaikeus huomata totuutta, sirpaloituneet identiteetit \u2013 ovat luontaisia asioita kristillisess\u00e4 ripitt\u00e4ytymisess\u00e4. Kristillinen tunnustus vastaa suoraan n\u00e4ihin ongelmiin sill\u00e4, ett\u00e4 kaikki voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 merkityksens\u00e4 vain yhteydess\u00e4 Jumalaan, ett\u00e4 totuus evankeliumissa on totuus kaikille ihmisille kaikissa ajoissa, ja ett\u00e4 identiteetti voi vain kokonaan muodostua sovituksessa Jumalaan. Augustinen tunnustuksissa<\/em> Augustine kuvaa monia h\u00e4nen haasteitaan samalla tavoin kuin Patrick kuvaa omiaan. Augustinen kirjallinen ripitt\u00e4ytyminen demonstroi h\u00e4nen uskoaan ett\u00e4 kun me olemme erotettuja Jumalasta, emme ole kokonaan omia itsej\u00e4mme ja tulemme itsetuhoisiksi. Augustine my\u00f6nt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 kun h\u00e4n tekee synti\u00e4 ja on erotettu Jumalasta, \u201del\u00e4m\u00e4n l\u00e4hteest\u00e4\u201d<\/em>, h\u00e4n on erotettu my\u00f6s itsest\u00e4\u00e4n. H\u00e4n sanoo tulleensa \u201dristiriitaiseksi itsens\u00e4 kanssa\u201d<\/em> ja \u201dsirpaloi itsens\u00e4\u201d<\/em>, \u201djakaantumisen\u201d<\/em> h\u00e4n selvitti tapahtuvan \u201dilman suostumustaan\u201d<\/em>. Mit\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4n erottautui Jumalasta, sit\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4n huomasi olevansa erossa itsest\u00e4\u00e4n, siten ett\u00e4 h\u00e4n ei edes kyennyt kontrolloimaan itse\u00e4\u00e4n tai tunnistanut tekoja tai ajatuksia omikseen, kuvaten samankaltaista tilaa kuin jota Patrick kuvaa, dissosioitunutta, sirpaloitunutta minuutta. Augustine k\u00e4\u00e4ntyy ripitt\u00e4ytymisen puoleen \u201dsaadakseen johdonmukaisen kokonaiskuvan jakaantuneesta minuudestaan\u201d<\/em> koska h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 ett\u00e4 kun h\u00e4n \u201dk\u00e4\u00e4ntyi pois\u201d<\/em> Jumalasta, h\u00e4n \u201dmurtui palasiksi\u201d<\/em>. Von Speyr vahvistaa t\u00e4m\u00e4n kuvauksen, todeten ett\u00e4 synti voi saada henkil\u00f6n tuntemaan \u201dpirstaloituvan tuhanneksi palaksi, parantumattomasti rikkoutuneeksi\u201d<\/em>. Mutta, kuten von Speyr argumentoi, \u201dtunnustus on olemassa ett\u00e4 henkil\u00f6 voi ker\u00e4t\u00e4 itsens\u00e4\u201d<\/em>, ett\u00e4 me voimme \u201dliimata palaset takaisin\u201d<\/em>. Seurauksena, kristillisess\u00e4 tunnustuksessa, yksil\u00f6 luopuu pirstaloituneesta syntisest\u00e4 itsest\u00e4 tullakseen yhdeksi totuudenmukaiseksi itseksi kristuksessa.<\/p>\n\n\n\n

Michel Foucalt<\/strong>, joka tutki tunnustamisen sukuhistoriaa, selvitt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 eroja on kristillisell\u00e4 tunnustuksella ja modernilla tunnustautumisen versiolla. Lukuisissa Foucaltin my\u00f6hemmiss\u00e4 esseiss\u00e4, etenkin \u201dBeginning of the Hermeneutics of the Self\u201d<\/em>, \u201dOmnes et Singulatim: Towards a Criticism of ’Political Readon\u201d<\/em>, ja \u201dTechnologies of the Self\u201d<\/em>, h\u00e4n osoittaa ett\u00e4 kristillinen tunnustus, olkoot dramaattinen tai sanallinen, on aina sidottu itsens\u00e4 kielt\u00e4miseen; kristillisess\u00e4 tunnustuksessa \u201dTotuuden paljastumista ei voi erottaa vaatimuksesta kielt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4. Meid\u00e4n on uhrattava minuus l\u00f6yt\u00e4\u00e4ksemme totuuden itsest\u00e4mme, ja meid\u00e4n on selvitett\u00e4v\u00e4 totuus itsest\u00e4mme uhrataksemme itsemme.\u201d<\/em> Totuus itsest\u00e4 ja itsens\u00e4 uhraus ovat luonnollisesti yhdistyneit\u00e4 kristillisess\u00e4 tunnustuksessa ja ovat olennaisia kristillisen identiteetin k\u00e4sityksen muodostumisessa.<\/p>\n\n\n\n

Foucalt argumentoi ett\u00e4 kun nykyaika erotti tunnustuksen kristinuskon perinteisest\u00e4 tunnustuksesta ja k\u00e4\u00e4nsi sen omanlaisekseen, n\u00e4m\u00e4 uudelleenvisioinnit loivat kielteisi\u00e4 seurauksia itsen muodostumisessa. H\u00e4n sanoo ett\u00e4 1800-luvun j\u00e4lkeen tunnustukselliset tekniikat \u201dasetettiin eri kontekstiin… ei siten ett\u00e4 niit\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4isiin itsens\u00e4 kielt\u00e4miseen vaan, positiivisen, uuden min\u00e4n muodostamiseen\u201d<\/em>. Tunnustautumisen k\u00e4ytt\u00e4minen \u201dilman itsens\u00e4 kielt\u00e4mist\u00e4 muodostaa keskeisen eron\u201d<\/em> Foucaltille, koska se tekee ihmisist\u00e4 \u201dvastaanottavaisia sosiaaliselle kontrollille ja riippuvaisia siit\u00e4\u201d<\/em>. Glamoramassa, esimerkiksi, Victorin \u201didentiteetti\u201d<\/em> muodostuu sen ymp\u00e4rille ett\u00e4 h\u00e4n on malli ja julkkis, joten h\u00e4n jatkuvasti \u201dtunnustaa\u201d<\/em> haastatteiluissa ja tarjoaa kuvia lehdille pyrkimyksen\u00e4\u00e4n tulla hyv\u00e4ksytyksi ja validoituksi. Mutta kuten Victor my\u00f6hemmin saa selville, media voi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 tunnustukset ja kuvat miksi haluavatkaan; he luovat identiteettej\u00e4 h\u00e4nelle, kontrolloivat h\u00e4nen julkikuvaa, ja, lopulta, h\u00e4nen koko identiteetti\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 Victorista tulee, kirjan lopussa, pelkk\u00e4 kontrolloitava objekti.<\/p>\n\n\n\n

Identiteetin muodostuminen on tavoite sek\u00e4 kristillisess\u00e4 ett\u00e4 modernissa tunnustuksessa, mutta metodit ja lopputulokset ovat merkityksellisesti erilaiset. Kristillisess\u00e4 tunnustuksessa Itse kiellet\u00e4\u00e4n siten ett\u00e4 yksil\u00f6 voi saavuttaa subjektiivisuuden kokemuksen \u2013 luotuna joka on luotu ollakseen suhteessa Jumalaan. Syntien tunnustaminen on, silloin, keino kohti vapautta. Kontrastina, modernit tunnustautumiset on rakennettu siten, ett\u00e4 yksil\u00f6 tutkii ja puhdistaa omatuntonsa, ei kielt\u00e4\u00e4kseen maailmaa, vaan tullakseen johdonmukaiseksi sen kanssa, samalla tavoin kuin Victor etsii julkisuutta vaihtokaupaksi tunnustuksistaan.<\/p>\n\n\n\n

S\u00f8ren Kierkegaard<\/strong> erottaa viel\u00e4 edelleen kristillisen itsens\u00e4 kielt\u00e4misen siit\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4n kutsuu \u201djuuri ja juuri ihmisen itsens\u00e4 kielt\u00e4miseksi\u201d<\/em>, jonka kaltainen on t\u00e4m\u00e4 kielt\u00e4mys jota moderni tunnustus edellytt\u00e4\u00e4. Ihmisen itsens\u00e4 kielt\u00e4minen kielt\u00e4\u00e4 vain itsens\u00e4, mutta kristillinen itsens\u00e4 kielt\u00e4minen kielt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 ja maailman. Ihmisen itsens\u00e4 kielt\u00e4minen kielt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 siin\u00e4 oletuksessa ett\u00e4 maailma palkitsee, hyv\u00e4ksyy, tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kielt\u00e4myksen. Kristillinen itsens\u00e4 kielt\u00e4minen, toisaalta, on kaksinkertainen kielt\u00e4minen, miss\u00e4 yksil\u00f6 kielt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 siten ett\u00e4 h\u00e4n samalla kielt\u00e4\u00e4 maailman, aiheuttaen sen ett\u00e4 maailma hylk\u00e4\u00e4 h\u00e4net ja laskee ulos joukostaan. Ja kuitenkin Kierkegaard argumentoi ett\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kristillinen itsens\u00e4 kielt\u00e4minen on suunta kohti vapautta. Kristillinen tunnustus palauttaa suhteen tunnustajan ja Jumalan v\u00e4lill\u00e4, jotta tunnustalla voi j\u00e4lleen olla voima suhteessa. Moderni tunnustus, sen sijaan, tekee tunnustajasta objektin sen sijaan ett\u00e4 palauttaisi h\u00e4nen voimansa: yksil\u00f6n tunnuksista tulee osa voimataktiikkaa siten ett\u00e4 niist\u00e4 tulee tutkimusten kohde. L\u00e4\u00e4ketiede, psykiatria, kurinpitomenettelyt, moderni teknologia, ja niin edelleen, tutkivat tunnustuksia datana vahvistaakseen s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, rakenteita, ja mekanismeja rangaistamiseen tai markkinointiin. Foucalt ehdottaa ett\u00e4 modernia tunnustusta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 valvontaan – sek\u00e4 ulkoiseen ett\u00e4 sis\u00e4iseen. Sek\u00e4 keikkalaisille, joita Foucalt ihannoi, ett\u00e4 kristityille, yksil\u00f6 tutkii itse\u00e4\u00e4n suhteessa ulkoiseen totuuteen tai kuriin, kun taas modernissa tunnustuksessa vaaditaan jatkuvaa itsetutkiselua ja totuuden kerrontaa tunnustajalta ilman mit\u00e4\u00e4n ulkoista strandardia yhteiskunnan valtarakenteiden ulkopuolelta; seurauksena, kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 tunnustustyyli\u00e4 ovat aktiivisia kun taas moderni tunnustus on passiivinen ja vastaanottavainen. Modernin tunnustuksen tavoite ei ole siis itsens\u00e4 kielt\u00e4minen, vaan normalisointi. Ihmiset tunnustavat totuuden itsest\u00e4\u00e4n \u2013 tunnustavat identiteettins\u00e4 \u2013 tullakseen lokeroiduksi, kategorisoiduksi, ja mahdollisesti \u201dkorjatuksi\u201d<\/em> sopeutuakseen yhteiskunnan standardeihin. Joku sellainen kuin Patrick, jota jo valmiiksi erilaiset lokerot ja kategoriat m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t \u201dsopivaan\u201d<\/em> ryhm\u00e4\u00e4n, jo valmiiksi on liimautunut maailmaan, joten tunnustaminen antaa h\u00e4nelle enemm\u00e4n sit\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4n jo valmiiksi tiet\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kaksi modernia tapaa tunnustaa on sis\u00e4llytetty mielenterveyden tieteisiin (etenkin psykologiaan ja psykiatriaan) ja oikeuslaitokseen, jotka molemmat, Ellisin t\u00f6iss\u00e4, ep\u00e4onnistuvat heilt\u00e4 odotettujen teht\u00e4vien t\u00e4ytt\u00e4misess\u00e4. Clay, Less Than Zerossa, vierailee psykiatrin luona s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti, ja vaikka psykiatri antaa hyvi\u00e4 ohjeita kannustaen Clayta olemaan v\u00e4hemm\u00e4n \u201dpassiivinen\u201d<\/em> ja \u201denemm\u00e4n aktiivinen\u201d<\/em> el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n, ja kun Clay sitten todella n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tunteitaan (harvinainen tapahtuma) ja itkee psykiatrin edess\u00e4 my\u00f6hemm\u00e4ll\u00e4 tapaamisella, psykiatri sanoo Claylle ett\u00e4 h\u00e4nen ei tulisi olla \u201dniin arkip\u00e4iv\u00e4inen\u201d<\/em> kun puhuu itsest\u00e4\u00e4n. Psykiatri on my\u00f6s opportunisti joka yritt\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Clayn perhesuhteita hy\u00f6dykseen p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen Hollywoodiin. Ellis etenkin kritisoi yhteiskunnnan yliriippuvaisuutta psykiatrisiin l\u00e4\u00e4kkeisiin, etenkin Xanaxiin ja muihin mielialaa muuttaviin l\u00e4\u00e4kem\u00e4\u00e4r\u00e4yksiin. American Psykossa Patrick sy\u00f6 jatkuvasti Xanaxia, kuten lukuisat muutkin hahmot Ellisin kirjoissa. Lunar Parkissa, Ellis kertoo miten Bretin nuori, adoptoitu tyt\u00e4r ottaa vitamiininsa samalla tavalla kuin t\u00e4m\u00e4n vaimo ottaa psykiatriset l\u00e4\u00e4keens\u00e4; toistuvia kertomuksia Bretin omasta yliriippuvaisuudesta Xanaxiin ja Konopiniin, joita h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tappamaan tunteensa aina kun tuntee ahdistusta; ja huomioi miten valtaosa nuorista on l\u00e4\u00e4kitty ahdistuksen, keskittymisongelmien ja masennuksen vuoksi, tehden n\u00e4ist\u00e4 tunteettomia, tyhj\u00e4katseisia robotteja. H\u00e4n kutsuu lapsiaan \u201dreagoimattomiksi\u201d<\/em>, \u201duneliaksi\u201d<\/em>, kykenem\u00e4tt\u00f6miksi \u201dlukemaan kasvojen ilmeit\u00e4\u201d<\/em> ja \u201dkykenem\u00e4tt\u00f6miksi siirtym\u00e4\u00e4n ajattelusta t\u00f6ihin\u201d<\/em>. Ellis n\u00e4in ollen ei kritisoi pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n psykiatriaa riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 keinoistaan hahmojensa auttamisensa, vaan h\u00e4n tekee niist\u00e4 my\u00f6t\u00e4vaikuttajan heid\u00e4n ongelmiinsa.<\/p>\n\n\n\n

Kriminaalioikeus, toisaalta, kuvataan Ellisin kirjoissa yksinkertaisesti impotenttina. Patrick jatkuvasti tunnustaa suoraan rikoksiaan, tappaa ihmisi\u00e4 julkisissa paikoissa, ja vie veriset lakanansa pesulaan keskell\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, mutta h\u00e4nt\u00e4 ei koskaan tosissaan kyseenalaisteta tai pid\u00e4tet\u00e4. Kun h\u00e4n on melkein j\u00e4\u00e4nyt kiinni ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tunnustuksen kaikista teoistaan asianajajansa puhelinvastaajaan, kaikki, j\u00e4lleen kerran, johtaa ei mihink\u00e4\u00e4n. Tunnustaminen sek\u00e4 psykiatreille ett\u00e4 rikosoikeudelliselle j\u00e4rjestelm\u00e4lle ei tuo Patrickille sellaista pelastautumista kuin h\u00e4n haluaa koska he \u201dpalvelevat ja puolustavat\u201d<\/em> – sen sijaan ett\u00e4 tarjoaisivat pakotien \u2013 yhteiskuntaansa.<\/p>\n\n\n\n

Patrick on Foucaltin \u201dtunnustava el\u00e4in\u201d<\/em>, yksi joka tunnustaa jatkuvasti kun h\u00e4n ep\u00e4onnistuu l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n johdonmukaista totuutta tai identiteetti\u00e4. H\u00e4n jatkuvasti etsii ja kertoo totuutta itsest\u00e4\u00e4n, mutta ei saa mit\u00e4\u00e4n takaisin pyrkimyksist\u00e4\u00e4n. Moderni tunnustus lupaa palkintoa \u2013 ett\u00e4 edes jonkinlainen uusi ymm\u00e4rrys olisi saavutettavissa, puhdistus, tai oikeus \u2013 jos yksi tunnustaa, ja kuitenkin Patrick, joka jo valmiiksi seuraa kaikkia sosiaalisia s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja on sosiaalisilla standardeilla menestynyt, vastaanottaa vain enemm\u00e4n sit\u00e4 joka teki h\u00e4nest\u00e4 onton murhaajan. Patrickin identiteetin taustalla ei ole yhteiskunnan ulkopuolista substanssia, ja siit\u00e4 syyst\u00e4 h\u00e4n on vain \u201dpelkk\u00e4 valhe\u201d<\/em> joka on luotu tuotteista joita h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja mediasta jota h\u00e4n katsoo. Patrick on jo valmiiksi uhrannut itsens\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4lle yhteiskunnalle, ja se on my\u00f6hemmin riisunut h\u00e4net kaikesta oikeasta identiteetist\u00e4 ja m\u00e4\u00e4ritellyt h\u00e4net \u2013 kaikkien muiden kanssa \u2013 tuotteeksi ja kuluttajaksi. Mit\u00e4 j\u00e4\u00e4 j\u00e4ljelle \u201don idea Patrick Batemanista, jonkin kaltainen abstraktio\u201d<\/em>, mutta \u201dei todellista min\u00e4\u00e4, vain entiteetti, jotain illusiivista\u201d<\/em>. Patrick tunnustaa yhteiskunnalleen \u2013 niille samoille ihmisille jotka ovat muokanneet h\u00e4nest\u00e4 murhaavan tappajan joka h\u00e4nest\u00e4 on tullut; seurauksena, Patrickin yhteiskunta ei voi toimia h\u00e4nen tunnustajana tai antaa h\u00e4nelle vapautusta koska se on se mik\u00e4 on auttanut luomaan h\u00e4net. Ei ole siis yll\u00e4tys, silloin, ett\u00e4 h\u00e4nen tunnustuksensa menev\u00e4t huomioimatta, ja h\u00e4n ei voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 \u201dpakotiet\u00e4\u201d<\/em> ongelmistaan.<\/p>\n\n\n\n

Ilman pois k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 synnist\u00e4 ja kohti Jumalaa, modernista tunnustamisesta tulee kontrollin v\u00e4line pikemminkin kuin vapaus, ja itsen negaatio sen sijaan ett\u00e4 itse muodostuisi. Mit\u00e4 enemm\u00e4n Patrick tunnustaa, sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n h\u00e4n tuntee itsens\u00e4 ihmiseksi ja vapaaksi:<\/p>\n\n\n\n

\u201dMinulla oli kaikki ihmisen tuntomerkit \u2013 liha, veri, iho, hiukset \u2013 mutta depersonalisaationi oli niin voimakas, mennyt niin syv\u00e4lle, ett\u00e4 normaali kykenev\u00e4isyys my\u00f6t\u00e4tunnon tuntemiseen oli h\u00e4vitetty, hitaan mutta tarkoituksenmukaisen h\u00e4vityksen uhri. Min\u00e4 vain imitoin todellisuutta, karkeaa samankaltaisuutta ihmiseen.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

H\u00e4n my\u00f6hemmin toteaa ett\u00e4 h\u00e4n ei \u201dyksinkertaisesti ole t\u00e4\u00e4ll\u00e4\u201d<\/em>. Patrickista tulee merkki ilman merkityst\u00e4: tyhj\u00e4 kuori joka on identifioitavissa nimen perusteella, ilman konkreettista olemassaoloa tai vertailukohtaa. H\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 tunnustaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen totuuden, mutta h\u00e4n ainoastaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tyhji\u00e4 totuusv\u00e4itt\u00e4mi\u00e4, jotka edelleen rikkovat h\u00e4nt\u00e4 sen sijaan ett\u00e4 ohjaisivat h\u00e4nt\u00e4 yhteyteen ja parantumiseen jota h\u00e4n etsii. Kaikki h\u00e4nen tunnustukset johtavat vain siihen \u201dyhteen synkk\u00e4\u00e4n totuuteen\u201d<\/em>, joka on ett\u00e4 \u201dkukaan ei pelastu\u201d<\/em>, mutta t\u00e4m\u00e4 \u201dsynkk\u00e4\u201d<\/em> totuus on itse asiassa syv\u00e4 totuus harjoittaville kristityille. Kristityt, my\u00f6s, my\u00f6nt\u00e4v\u00e4t ett\u00e4 jos Jumala on kuollut, \u201dkukaan ei pelastu\u201d<\/em>, sill\u00e4 he tunnustavat ett\u00e4 pelastautuminen on mahdollista vain Pelastajan armosta. Eli, kuten Patrickin narratiivi todistaa, kun tunnustus \u2013 polku kohti pelastusta \u2013 on murrettu ulos tarkoitteestaan kristillisen\u00e4 toimena, se, my\u00f6s, voi olla pelkk\u00e4 tyhj\u00e4 kuori, merkki ilman merkityst\u00e4, ja toimi joka pikemminkin murtaa kuin yhdist\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Samaan aikaan kun pyrkimykset sovittaa tunnustusta moderniin el\u00e4m\u00e4\u00e4n ep\u00e4onnistuvat Ellisin kirjoissa, h\u00e4n my\u00f6s tuomitsee kristilliset pyrkimykset sovittautua nykyaikaan. Vaikka kristinusko alunperin ymm\u00e4rrettiin tarjoavan vastakulttuurillisen narratiivin, t\u00e4n\u00e4\u00e4n \u2013 ehk\u00e4 harhaanjohdettuna pyrkimyksen\u00e4 pysy\u00e4 kulttuurillisesti relevanttina \u2013 monet sen edustukset tuntuvat j\u00e4ljittelev\u00e4n ja lis\u00e4\u00e4v\u00e4n konsumeristista modernin yhteiskunnan mielenmaisemaa. Ellisin ty\u00f6t selv\u00e4sti tuomitsevat tyhj\u00e4t lupaukset ja merkityksett\u00f6myyden joka vallitsee nykykulttuurissa, ja h\u00e4nen teksteiss\u00e4\u00e4n, h\u00e4nen hahmonsa etsiv\u00e4t vastauksia joihinkin kysymyksiins\u00e4. Vaikkapa, Less Than Zerossa, Clay harkitsee jonkinlaista k\u00e4\u00e4ntymyst\u00e4 kun h\u00e4n katsoo uskonnollista ohjelmaa televisiosta. H\u00e4n n\u00e4kee \u201dneon-valaistun Kristuksen\u201d<\/em> ja pastorin joka esitt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on \u201dvapautumisen y\u00f6\u201d<\/em> mutta vain jos katsoja sanoo, \u201dJeesus, anna minulle anteeksi syntini\u201d<\/em>. Mutta, sen j\u00e4lkeen kun h\u00e4n seurasi ohjeita, Clay \u201dodottaa jotain tapahtuvan\u201d<\/em> tunnin ajan, mutta \u201dmit\u00e4\u00e4n ei tapahdu\u201d<\/em>, joten h\u00e4n nousee yl\u00f6s ja vet\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kokaiinia. Clayn kohtaaminen televisioevankelistan kanssa demonstroi ett\u00e4 kristinusko, my\u00f6s, voi tulla joksikin jota kulutetaan; yksil\u00f6 voi vain yksinkertaisesti tilata katumusta ja pelastusta yht\u00e4 helposti kuin jonkun tuotteen jota mainostetaan mainos-TV:ss\u00e4. Sen lis\u00e4ksi, Clay toisessa kohdassa televisioevankelisoinnista toteaa ett\u00e4 sen tarjoama kristinusko ei ole jotain jota vain kulutetaan, mutta se kuluttaa. Saarnaaja huutaa, \u201dAnna Jumalan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sinua. Jumala haluaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sinua. Makaa maassa ja anna h\u00e4nen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sinua, k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sinua. Makaa maassa… K\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sinua, k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sinua.\u201d<\/em> Jumala jota voidaan \u201dk\u00e4ske\u00e4\u201d<\/em> ja sitten joka k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 uskoviaan, ei ole pakotie tai muutos tyhj\u00e4st\u00e4 kulttuurista jossa hahmot el\u00e4v\u00e4t. Clayn \u201dk\u00e4\u00e4ntymys\u201d <\/em>on l\u00e4hin mist\u00e4\u00e4n Ellisin hahmoista, jotka aidosti pohtivat uskoa, ja h\u00e4n selke\u00e4sti k\u00e4\u00e4ntyy kannoillaan muuttumattomana. Kuvaillessaan kristinuskoa vain yhdeksi tyhj\u00e4ksi lupaukseksi jota markkinoidaan markkinapaikoilla, Ellis nostaa voimakkaan syytteen lyhytn\u00e4k\u00f6isi\u00e4 yrityksi\u00e4 vastaan tehd\u00e4 voittoa uskolla, yrityksi\u00e4 jotka tekev\u00e4t kristinuskosta vain eneneviss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin huonosti varustellun kohtaamaan sellaisia haasteita joita Ellis ja muut h\u00e4nen kaltaisensa nostavat esiin.<\/p>\n\n\n\n

Jumalan muotoinen aukko Ellisin t\u00f6iss\u00e4 ei ole siten mik\u00e4\u00e4n jonka uskonnollinen usko tai mink\u00e4\u00e4nlainen tunnustus voi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4; se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, pikemminkin, tarpeen tunnustamiselle, vastakulttuurilliselle uskolle. H\u00e4nen hahmojensa ep\u00e4onnistuminen parantumisen tai pelastumisen l\u00f6yt\u00e4misess\u00e4 yritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n tunnustaa, on itsess\u00e4\u00e4n tunnustus: tunnustus joka my\u00f6nt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 me olemme tuomittuja toistamaan omia tuhoavia k\u00e4yt\u00f6stapojamme; ett\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4ytyy ep\u00e4toivoisesti haahuilla t\u00e4ss\u00e4 helvetiss\u00e4 jonka olemme luoneet; ett\u00e4 me emme voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 \u201dpakotiet\u00e4\u201d<\/em> ja pelastaa itse\u00e4mme; ja, seurauksena, se mik\u00e4 voisi pelastaa maailman, voi olla vain jotain joka on maailman ulkopuolelta. Heid\u00e4n tunnustukset siisp\u00e4 paljastavat kristinuskon tarpeen palauttaa tunnustuksellinen luonteensa. Tunnustus on muistutus miss\u00e4 ja mink\u00e4 puolesta yksil\u00f6 seisoo. Ilman sit\u00e4, kirkko, niin kuin yksitt\u00e4inen syntinenkin, voi tulla enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n sirpaloituneeksi ja luisua pois todellisesta identiteetist\u00e4\u00e4n. Televisioevankelista, jonka Clay kohtaa, tunnustaa uskonsa, mutta h\u00e4n tunnustaa uskon joka on helppo ja ostettavissa; sit\u00e4 voi kuluttaa ja se kuluttaa. Jos kristinuskosta tulee ep\u00e4selv\u00e4 sen vallitsevasta kulttuurillisesta narratiivista, se menett\u00e4\u00e4 perustavanlaatuisen identiteettins\u00e4, joka on tunnustaa ett\u00e4 ei ole vaihtoehtoista tarinaa, yht\u00e4 \u201dhyvist\u00e4 uutisista\u201d<\/em> jotka lupaavat jotain erilaista, ja joka voisi olla \u201dpakotie\u201d<\/em> jota Patrick etsii.<\/p>\n\n\n\n

Tunnustus on p\u00e4\u00e4piirteitt\u00e4in keskittynyt ennallistamisen ja sovinnon ymp\u00e4rille, ja seurauksena, on olennaista auttaa kristillist\u00e4 kirkkoa palauttamaan roolinsa vastakulttuurillisena uskona. Molemmat osat kristillisest\u00e4 tunnustuksesta \u2013 oman uskon tunnustus ja omien syntien tunnustus \u2013 tarjoavat vaihtoehtoisia narratiiveja moraaliselle turmeltuneisuudelle, konsumerismille, ja identiteetin sirpaloituimiselle Ellisin kirjoissa. Tunnustamalla uskonsa uskontunnustuksella, esimerkiksi, kristityt vastustavat useita kulttuurillisia normeja yksinkertaisesti vain toteamalla mihin uskovat. Kuten Luke Timothy Johnson<\/strong> huomauttaa,<\/p>\n\n\n\n

”Maailmassa jossa juhlistaan yksil\u00f6llisyytt\u00e4, [he jotka lausuvat uskontunnutuksen] tekev\u00e4t itse asiassa jotain yhdess\u00e4. Ajassa joka v\u00e4lttelee sitoutumista, he sitoutuvat lukuisiin vakaumuksiin ja siten toisiinsa. Kulttuurissa joka palkitsee uutuuksia ja luovuutta, he k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t sanoja jotka toiset ovat kirjoittaneet kauan sitten. Yhteiskunnassa jossa hyv\u00e4ksytty viisaus muuttuu minuutin v\u00e4lein, he v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t ett\u00e4 jotkut totuudet ovat niin kriittisi\u00e4 ett\u00e4 niit\u00e4 on toistettava yh\u00e4 uudelleen ja uudelleen. Kertak\u00e4ytt\u00f6isess\u00e4, konsumeristisessa maailmassa, he hyv\u00e4ksyv\u00e4t, s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t ja jatkavat perinnett\u00e4.”<\/em><\/p>\n\n\n\n

Vain jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 uskon tunnustamisella kristinuskon alaisuuteen, Kristityt taistelevat monia ongelmia vastaan joiden kanssa Patrickilla ja muilla Eillisin hahmoilla on vaikeuksia: tunne erist\u00e4ytyneest\u00e4 invidualismista, relativismista, vaikeus erottaa totuutta, ja konsumerismi. Sen sijaan, he tunnustavat totuutta jota muovaa, harjoittaa ja tunnustaa uskovien yhteis\u00f6 ja antautuvat identiteettins\u00e4 rakentumiselle, vahvistumiselle ja muovaantumiselle sen saman tunnustuksen ja yhteis\u00f6n toimesta. T\u00e4m\u00e4n kaltainen tunnustus kertoo tarinan pelastautumisesta. Kuten my\u00f6s, toista tunnustusta \u2013 syntien tunnustusta \u2013 tarvitaan palauttamaan uskova siihen pelastautumisen tarinaan. Synnin ensisijainen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 on \u201duskonyhteyden katkeaminen\u201d<\/em> Jumalan kanssa, kun taas tunnustus \u201dpalauttaa meid\u00e4t Jumalan yhteyteen, palauttaa meid\u00e4t Jumalan armoon\u201d<\/em> ja kutsuu meid\u00e4t \u201dintiimiin yst\u00e4vyyteen\u201d<\/em> Jumalan kanssa. Tunnustus on siten \u201dl\u00e4\u00e4kett\u00e4\u201d<\/em> joka sovittaa ihmisen yhteen Jumalan kanssa. Kuten Thomas Aquinas selitt\u00e4\u00e4, \u201dIhmisekehon el\u00e4m\u00e4nkaaressa ihminen on joskus kipe\u00e4, ja jos h\u00e4n ei ota l\u00e4\u00e4kett\u00e4, h\u00e4n kuolee. Kuten my\u00f6s hengellisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ihminen voi olla kipe\u00e4 synnin vaikutuksesta. Siit\u00e4 syyst\u00e4 h\u00e4nen on otettava l\u00e4\u00e4kett\u00e4 ett\u00e4 h\u00e4net voidaan palauttaa terveeksi\u201d<\/em>: tunnustus. Synti on er\u00e4\u00e4nlainen sairaus ja rappeutuminen, ja keskiajalla, sit\u00e4 verrattiin usein fyysisiin sairauksiin jotka johtivat raajojen ja muiden kehonosien irtoamiseen, heijastuma siihen pirstaloitumiseen jota Augustine ja von Speyr argumentoivat synnin aiheuttavan. Patrick sanoo ett\u00e4 h\u00e4n on \u201daika sairas kaveri\u201d<\/em>, ja Victor my\u00f6nt\u00e4\u00e4 entist\u00e4 avoimemmin ett\u00e4 h\u00e4n on \u201dsielunkipe\u00e4\u201d<\/em>, ja kuten olen argumentoinut, se on heid\u00e4n kulttuurinsa joka tekee heid\u00e4t sairaaksi, aiheuttaen sek\u00e4 ulkoista ett\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 pirstaloitumista. Parantava ja yhteensovittava tunnustuksen l\u00e4\u00e4ke voi olla, silloin, pakotie heid\u00e4n kulttuuristaan ja polku pelastautumiseen jota he ep\u00e4toivoisesti etsiv\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n

Patrick kommentoi kirjan lopussa ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 \u201dtuntuu kuin h\u00e4n liikkuisi jotain kohti kuten my\u00f6s jostain pois\u201d<\/em>. Koska h\u00e4n harjoittaa jonkinlaista tunnustusta, h\u00e4n liikkuu jonkinlaista uskoa kohti, mutta koska h\u00e4n ei l\u00f6yd\u00e4 tunnustajaa ja koska h\u00e4nen tunnustuksensa on irrotettu uskonnollisesta yhteydest\u00e4, h\u00e4n liikkuu my\u00f6s poisp\u00e4in siit\u00e4. Lukija, voisin argumentoida, k\u00e4y l\u00e4pi jotain samankaltaista. Kun me luemme kirjaa ja todistamme hirvitt\u00e4v\u00e4n murhan hirvitt\u00e4v\u00e4n murhan j\u00e4lkeen, me liikumme kokoajan pois mist\u00e4\u00e4n merkityksellisest\u00e4, pyh\u00e4st\u00e4 maailmasta. Ja kuitenkin, meid\u00e4n halumme paeta Patrickin maailmasta ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 vaihtoehto sek\u00e4 ontolle materialismille ett\u00e4 kieroutuneelle pahuudelle my\u00f6s liikuttaa meit\u00e4 kohti halua l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4lle, jollekin joka pelastaa ja palauttaa arvomme ja hyvyyden, olennolle joka voi hyv\u00e4ksy\u00e4 tunnustuksemme. Sopivasti, kirjan viimeiset sanat, \u201dT\u00e4m\u00e4 ei ole pakotie\u201d<\/em>, saavat aikaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sen ett\u00e4 lukija haluaa etsi\u00e4 sit\u00e4 viel\u00e4 enemm\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Alkuper\u00e4inen artikkeli: https:\/\/christianscholars.com\/this-confession-has-meant-nothing-confession-in-bret-easton-ellis\/<\/a><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Aion antaa nyt jonkinlaisen kulttuurillisen panostukseni k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 suomeksi t\u00e4m\u00e4n erinomaisen tekstin, jonka on kirjoittanut John Wesley Honors Collegen professori Lanta Davis. En periaatteellisista syist\u00e4 halua k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tekstin k\u00e4\u00e4nt\u00e4miseen teko\u00e4ly\u00e4, vaikkakin sanak\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiin joudun ajoittain turvautumaan. Ensinn\u00e4k\u00e4\u00e4n, teko\u00e4lyll\u00e4 ei ole ymm\u00e4rteist\u00e4 hahmotuskyky\u00e4 ja toisekseen, oma ymm\u00e4rrykseni j\u00e4isi silt\u00e4 osin puutteelliseksi, jonka voin saavuttaa k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tekstin itse, sill\u00e4 … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-247","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.horatius.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/247","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.horatius.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.horatius.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.horatius.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.horatius.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=247"}],"version-history":[{"count":20,"href":"https:\/\/www.horatius.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/247\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":268,"href":"https:\/\/www.horatius.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/247\/revisions\/268"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.horatius.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=247"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.horatius.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=247"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.horatius.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=247"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}