Miten lapsi näkee maailman? Itse muistan nähneeni sen, jos tällaista ilmaisua voi käyttää, kutakuinkin sellaisena kuin se on, eli sellaisena kun sen voi aistiemme välityksellä kuulla, haistaa, tuntea ja nähdä. Maailma koostuu muun muassa maasta, ruohosta, puista ja taloista, joiden sisällä on huonekaluja ja vaikkapa suuri takka, kuten omassa talossamme. Lapsi oppii jo melko nuorena, että tuntee kipua ja voi saada haavan sormeensa. Melko nuorena hän oppii senkin, että hänen sisällään sykkii sydän joka pumppaa verta ja että tuo sydän pumppaa oikein nopeasti, kun hän juoksee mutta hän ei kykene juoksemaan nopeammin kuin vaikkapa koira, tai nopeammin kuin luokkansa nopein juoksija. Näin lapsi ymmärtää kehoonsa sidotun rajallisuuden. Se mikä näyttää aikuiselle hyvin hypnoottiselta puhujalta, saattaa oikein tarkkanäköisen lapsen silmissä näyttää pelkältä ilmeilijältä, eikä tällainen ilmeilijä huijaa totuudessa kiinni olevaa aikuistakaan. Siis että ei ole mitään syvempää magnetismia kuin se minkä tämä hypnotisoija kykenee vaikkapa äänellään, kasvonilmeillään ja sanavalinnoillaan luomaan. Siinä kaikki, eikä lapsi näe näkymätöntä maailmaa.
Menee monta vuotta ennen kuin lapsenusko saadaan ihmisestä kitkettyä, ainakin siinä määrin että ihmisestä tulee sellainen tylsä aikuinen, näyttelijä, ainakin salaa pessimistinen, pelkääjä. Ehkäpä se on juuri se viattomuus, jonka me itse itsestämme tuhosimme joka poistaa selvänäköisyyden ja tuo tilalle illuusion, mutta en puhu nyt siitä. Lapsen asemahan on paljon erilaisempi kuin aikuisen, paljon suojatumpi ainakin yhteiskunnallisesti. Lasten ei tarvitse käydä töissä, tai huolehtia ikäihmisistä, tai täyttää jonkun viraston lappuja. Lapsille annetaan anteeksi paljon, koska he ovat vasta tulleet tähän maailmaan. He saavat leikkiä, katsoa lastenohjelmia ja niin edelleen, kaikkea sitä ihanaa ja hyvää. Niin, tässä on se juttu. Lapsella ei ole vastuuta ja lapsi voi usein kieltäytyä tekemästä jotain, eikä häneltä edes vaadita paljon, vaikkapa sähkölinjojen korjaamista, viemärikaivon tyhjäystä tai savupiipun kunnostamista.
Nyt jos tarjoaisimme koko luomakunnalle tällaisen turvallisuuden, joutuisimme rakentamaan kokonaan uudenlaisen järjestelmän ja sen järjestelemän nimi olisi: paratiisi.
Usko on voittanut maailman, mutta alla omenapuun ei voi olla kukaan muu… siellä siellä se Väinö on.