Karkoitus paratiisista johtui siitä että Eeva söi omenan ja ihminen sai tiedon hyvästä ja pahasta. Olen miettinyt että onko tämä vain jonkinlainen allegoria, mutta minulla ei ole siitä parempaa tietoa.
Mutta pahuudesta olen ymmärtänyt sen, että siellä missä on totuus, siellä on valhekin. Ne ovat aivan kokoajan läsnä, kaikkialla missä ihminen on ja mitä ihmiselle tapahtuu. On sitten sellainenkin asia että jos ihminen on itse antautunut valheelle jollakin tavalla elämässään, tuntuu tuo valhe toisessa muodossaan puhuttelevan muuallakin. Sitten on myös erilaisia valheita, enemmän tai vähemmän houkuttelevia. Mitäpä lukija sanoisi kostosta? Sehän on oikein valheiden kuningas, koska se perustuu sellaiseen ajatukseen, että ihminen ei näe itseään muissa, itseään siinä joka häntä on satuttanut. Ja sitten sillä on oikeutus, ikivanha oppi: silmä silmästä, hammas hampaasta. Oikeus on sitten asia erikseen.
Ei pidä missään nimessä aliarvioida valheen valtaa. Jos joku luulee että on tullut siltä osin täydelliseksi, niin pian viedään niin kuin pässiä narussa, kuten sanonta kuuluu. Se mikä tuntuu hyvältä, voi sisältää ansan. Se on suloinen olemukseltaan, koska se palvelee itseäsi. Se satuttaa joko edestä tai jäljestä, mutta lähestyy rakkaudessa kun se haluaa ihmisen paulaansa, mutta se johtaa vain turmioon. Sen olemus on pimeys ja sen palkka on kuolema.