Jotain tännekin. Ollut muuta hommaa, mutta sitten kun tästä jää aikaa taas ajattelulle, niin kirjoitetaan lisää. Luvun alla ollut Santeri Alkion Puukkojunkkarit, eräänlainen pohjalaisuuden ehkä kansallisteoskin. Se on hyvä kuvaus mielestäni, vaikka tarinat on tietysti tarinoita. Teksti on aikaa kestävää, vaikka kirja on kirjoitettu 1800-luvulla. Kulttuurillista voimaa on, jos sellainen kiinnostaa ja minua se kyllä ainakin kiehtoo. Kirjoittaja on syntynyt nälkävuosien aikaan, joten kyllä jutut pistää ajattelemaan, mutta eikö pelottavistakin asioista ole hyvä puhua.
Mielessä on pyörinyt myös 10 käskyä, jotka ovat kaikki vaikutukseltaan ja merkitykseltään elämän veroisia ja sen peruspilarit.
Näillä mennään.
