Olen viimeaikoina lukenut kahdet muistelmat, pääministeri Linkomiehen Vaikean ajan ja Hjalmar Schactin, toisen maailmansodan aikaisen Saksan valtionpankin pääjohtajan, muistelmat. Seuraavaksi luvussa kahden pappissuvun jälkeläisen, myöhemmin valitettavasti itsemurhan tehneen, Seppo Heikinheimon muistelmat. Ja muita muistelmia on tulossa luvun alle, jos Luoja suo, Bruno Kreiskyn Eurooppalaisen muistelmat ja Georges Simeonin Intiimit muistelmat. Melko umpimähkään valittuja kaikki.
