Aloitetaan Herran sanalla, psalmista 27:
Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan,
ei minun sydämeni pelkäisi;
vaikka sota nousisi minua vastaan,
siinäkin minä olisin turvassa.
Toiseksi, palautetaan mieliin mitä Lootin vaimolle tapahtui kun hän katsoi taakse Sodomaan. Hän muuttui suolapatsaaksi. On katsottava eteenpäin Jumalaan, koska ihminen ei voi elää menneisyyden turmeluksessa. Pitää elää tässä nykyisyydessä kaikkien hyvien muistojen kanssa, kaikkien poisnukkuneiden rakkaiden kanssa hengessä, ja katse pitää olla Jumalassa, hänen kaikkivoipaisuudessaan ja lupauksissa.
Kiitos Kristukselle joka ristiään kantaen, orjantappurakruunu päässään, puettiin purppuraan viittaan, kuljettiin pääkallopaikalle ristiinnaulittavaksi ja joka puhui Jumalallisia sanoja meille, että tuo sana olisi meissä ja me olisimme tuossa sanassa, ja joka sitten antoi henkensä meidän puolestamme maailman pelastukseksi, syntien anteeksiantamiseksi.
Kiitos Nasaretilaiselle, joka puhui ihmeellisiä sanoja. Sanoja joita kukaan ihminen ei ole häntä ennen puhunut, tai hänen jälkeensä tule puhumaan. Hän sanoi: Se jolla on jano, tulkoon minun luo.
Ja me tulemme kylläisiksi, koska itse Jumala niin sanoi. Kuin telttakankaan vaarna hän on pingottanut kaiken elämään. Hänen kuninkuutensa on ikuinen, eikä hänen sanansa katoa, sillä se on kaiken olemassaolevan perustus.
Minä turvaudun Jeesus Kristukseen, elämäni pelastajaan, Jumalan rauhaan, rakkauden palvelemiseen! Kiitos Herra!
Kumpa Herra sanoisi minulle: nyt sinä todella uskot!
Eeli, eeli, lama sabaktani! Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Markus 15:34-35
Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti.
Mutta kun sadanpäämies, joka seisoi häntä vastapäätä, näki hänen näin antavan henkensä, sanoi hän: ”Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika”. Markus 15:38-39