Kävin sunnuntaimessussa Ilmajoen upeassa kirkossa. Siellä kirkko vaikuttaa eläväiseltä. Papin saarnan aikana jopa rentouduin, mikä on minulle harvinaista. Hän puhui lapsen olemisesta. Lapsi osaa istua syliin, hän sanoi. Olla vapaa ja olla.
Näin sen itse koin.
Olen miettinyt Jeesuksen sanoja siitä että kukaan ei voi palvella kahta Herraa. Lopettaisimmeko maallisen ruhtinaan palvelun, julkeat katseet ja rahan orjuuden jos näkisimme koko turmeluksen? Lakkaisimmeko kylvämästä myrkkyä jos tietäisimme että me sitä levitämme ympärillemme, vaikka se piiloutuukin nautinnon kääntöpuolelle? Jos aidosti näkisimme mitä se aiheuttaa ja ymmärtäisimme, että mikään ei jää piiloon, vaan millä tahansa asialla on vaikkapa lukemattomia muotoja, jos sen voi näin ilmaista. Tekisi mieli puhua näistä kuiskaten, tai ei ollenkaan, mutta Luoja suokoon että en puhu tyhjiä puheita. Entä sitten hyvän teon hedelmät?
Ja jos vielä näkisimme sen suuren kiitoksen, joka meille annetaan, kun ymmärrämme vastuumme ja emme tietämättömyyttämme satuta muita, niin se varmasti saisi meidät ajattelemaan. Uskon että kiitoksen saa jokainen joka pitää käskyt puhtaasta sydämestään, vaikka aihe onkin jo yli ymmärrykseni.
Sitä on todella vaikea nähdä, etenkin nykymaailmassa.