Hylkäisinkö minä lapsesi, taakkojen alle nääntyneet, että en julistaisi sitä mitä olen nähnyt? Jättäisinkö kertomatta sen mikä osoittaa: sinä olet olemassa. Lopettaisinko puhumasta siitä jonka äärettömyys sai Mooseksenkin sanomaan Siinainvuoren juurella: minä pelkään ja vapisen! Antautuisinko mielettömyydelle kuin viisaudessaan verraton Salomo vanhuuden päivillään, tehtyään paljon hyvää ja se hyvä tekee työtään edelleen, ja jonka saastuneesta siemenestä, Rehabeamista, tuli Israelin turmiollinen hallitsija, kansalleen piikkiruoska. Jos Salomo lankesi, miten käy minun? Kunnes Herra lähetti Elian, joka tuotti kansalle nälänhädän ja syöksi kuninkaita alas valtaistuimiltaan. Saattaisinko unohtaa totuuden, kääntää katseeni siitä ja kävellä kohti pimeyden kuilua? Olisinko kuin hullu jota sata lyöntiäkään ei paranna, kunnes hän kohtaa armottoman sanantuojan?
– Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää.
Vain tätä Herra sinulta odottaa:
tee sitä mikä on oikein,
osoita rakkautta ja hyvyyttä
ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.
Miika 6:8
Nähdään seuraavan kerran kuulumisten muodossa joskus jouluna, tai vuoden vaihteessa, jos Luoja suo. Miten voi olla kappale näin kaunis?