Kun tunnet olosi heikoksi, huuda.
Ihminen on alistettu globaalin, kansalliset intressit ohittavan, internetin alle. Lukemattomat kamerat ja sosiaalisen median rautainen teeskentelyn joukkopaine, kuvien palvonta, pitää meitä sairaassa otteessaan. Missä vallankumouksellisuus? Todellisuus on kuin dystooppisesta tieteisnovellista, joka kuvailee ankeimpaan tylsyyteen typistettyä totalitaarista koneistoamme. Nostan jälleen esiin idean kansallisesta internetistä, koska silloin voimme uudelleenmääritellä kaiken, ottaa pensseliin omaan käteemme.
Tuota koneistoa vastaan tulisi nousta. Kansallisella internetillä. Se tulisi olla politiikan keskiössä omalla sukupolvellani tai ysärin lapsilla, jotka jo kohta pitävät hallussaan merkittävissä määrin poliittista ja taloudellista valtaa tässä maassa!
On äänestettävä ehdokkaita joilla on munaa, mutta myös sydäntä. Ei kukaan oikeasti halua päättäjäksi ulkokullattua someaddiktia. Eniten ihminen halajaa edustajakseen sellaisen, joka ymmärtää ihmisen sydämen syvimmätkin sopukat, ihmisyyden. Todellisuuden. Olkoon vasemmalta tai oikealta, mutta kansan mies.
Vielä vaan yksikään ei ole onnistunut pyllistämään oikein kunnolla tälle kaikelle. Missä renesanssimies?
Miten hienoa olisikaan, että suomalaiset ensimmäisinä kapinoisivat tätä koneistoa vastaan ja rakentaisivat oman kansallisen internetin, sillä elämä on palautettava raiteilleen. Edes vielä kerran. Kontrolli on otettava takaisin ja kahleet rikottava. Lopetettava poseeraus.
Ei riitä että asiasta käydään nykyisillä alustoilla keskustelua, koska silloin se jää sille asteelle, joka ei ole vielä minkäänlaisen muutoksen aste. Kyse ei ole mielipideilmastosta, jossa silloin tällöin ollaan tätä mieltä ja huomenna toista mieltä. Siitä on ihminen saanut tarpeekseen, eikä vaihtuvat narratiivit auta ketään. Kansa on yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti vapautettava ihmiselle sopivaan elämän rytmiin.
Kyllä kaikki tietävät mistä ihminen koostuu ja kuvien palvonnassa ei ole mitään kristillistä. Parempi on sellainen mies joka litran tuoppi kädessään, sormet rasvassa, huutaa hävyttömyyksiä ja anelee myöhemmin armoa, kuin se joka kuvittelee olevansa hyvä. Näinhän on Jeesuskin sanonut, kun fariseus ja publikaani kävivät temppeliin rukoilemaan.
Kun tämä tehdään, herää Suomi ennennäkemättömällä tavalla eloon. Sanoohan sen järkikin. Ei ihmisen tule olla tällaisen kontrollin alla ja kun tuo kontrolli poistuu, voi ihminen vapaasti sanoa vaikka vähän hävyttömiäkin asioita, ilman että joutuu uuden ajan häpeäpaaluun. Yhteiskunnan tulee luoda puitteet ihmiselämälle ja on sanomattakin selvää, että jos idea yhteiskunnasta korvataan, tai ainakin alistetaan merten takaisen kaupallisen alustan alle, siis siten että yhteiskunta itse ei ole täydellisesti kontrollissa tuon alustan osalta, eli yhteiskunnalla ei ole kansallista alustaa, kansallista internetiä, ei voida puhua mistään yhteiskunnasta, koska niin merkittävissä määrin tuo globaali toimija maassamme vaikuttaa ja on levittänyt säännöttömyytensä ja vigilantisminsa, epäinhimillisen poseerauksen pseudo-todellisuutena tavallisen elämän varjoksi.
Kuvien palvonta on vastoin koko ajatusta totuudesta ja se pitäisi lopettaa jo niiden palvojienkin vuoksi. Heidän itsensä vuoksi!
Missä siis näiden argumenttien massa: siinä että ihminen on syntinen, mutta hänellä on kristillinen ideaali. Tietoyhteiskunnan kristillisyyttä, jossa kaikki on nähty. Modernia kristinuskoa, ihmisyydessään aidointa, luonteeltaan väkevää ja kapinallista. Sydämeltään avointa, maalaisjärjeltään parasta kansalaisainesta mitä suomalainen yhteiskunta on koskaan tuottanut. Poseeraamatonta ja silloin voi kristittykin olla tuoppi kädessä. Kansallista. Aitoa ja elämän rytmiin sopivaa. Siinä on koko vallankumouksellinen filosofia, uusi kristitty. Ihminen käy hengetöntä kuvaa vastaan, jota ylläpitää algoritmit, sekä illuusiot ja voittaa sen, hengessä. Hän määrittelee kaiken uudelleen. Tapahtuu renesanssi ja mies ottaa valtaansa koneen, rikkoo orjuutensa kahleet. Vapautuu ja tapahtuu uskonpuhdistus.
Kristillisyys on koko sivilisaatiomme selkäranka, mutta miten todellinen kristillisyys voisi olla jotain täysin epäinhimillistä, esittämistä? Miten se voisi olla riitelyä Facebookissa? Tätä on syytä pohtia ja punnita sydämessä.
Että voi syntyä uutta, on vanha rikottava. Ihmisten pitää päästä rikkomaan ja taistelemaan jotain vastaan, se on aivan olennainen osa ihmisyyttä ja kaikkien vallankumousten taustalla. Näin ihmisen sydän huutaa: minä en ole kone, minua ei voi asettaa raameihin, vaan minussa on elämän henki.
Minun on vaikea uskoa, että kaiken alla ei savuaisi ainakin jonkinlainen vallankumouksellisuuden henki, sillä niin epäinhimilliseen sosiaalisen poseerauksen alle on ihmiset alistettu.
Onko katarsis tulossa?