Monia asioita on hyvin vaikea julistaa absoluuttisesti. Sellaisia asioita kuin ”Pihalla sataa”, tai ”Aurinko paistaa”, tai ”Pihalla kasvaa ruoho”, voidaan julistaa absoluuttisesti, mutta miksi sitten ei monia asioita, joita me ihmiset teemme. Kun irtisanoudumme töistä, tai teemme tietyn ruokareseptin, tai puntaroimme saunan ja suihkun välillä, kyse on harvoin mistään aivan absoluuttisista asioista. Tietysti meillä voi olla tiukat, jo esi-isiltä perityt periaatteemme, että käymme lauantaisin saunassa ja pidämme siitä kiinni, jolloin se on lähellä absoluuttista, mutta ei aivan siltikään. Entä nämä: ”Pihalla sataa”, ”Aurinko paistaa, ”Pihalla kasvaa ruoho”. Ne ovat samanlaisia asioita kuin ”irtisanouduin töistä”, ”kävin suihkussa” tai ”tein ruuaksi munakasta”. Voidaan siis todeta, että näin on jo tapahtunut ja jos siihen ei lisätä tulkinnanvaraa päälle, niin aika absoluuttista. Kun taas ”irtisanouduin töistä, koska” olisi jo paljon enemmän tulkinnanvaraa. Tai että ”aurinko paistaa, koska”, jolloin luonnollisesti aloitamme kiivaan argumentoinnin alkuräjähdysteorian ja luomiskertomuksen välillä.
Miksi monia asioita on vaikea julistaa absoluuttisesti? Koska me emme tavoita täydellisyyttä. Toki, me tavoittelemme sitä, aivan luonnollisesti, mutta joudumme aina yhä uudelleen ja uudelleen epäonnistumaan. Mutta emme me aivan holtittomiakaan ole, vaan ehkäpä tasapainoilemme eri asioiden kanssa, puntaroimme mielemme vaakakupissa.
Eräällä tavalla Jumala on absoluuttisuus ja jumalattomuus tulkinnanvaraisuus, mutta vain eräällä tavalla, koska absoluuttisuus käsittää kaiken, myös tulkinnanvaraisuuden. Samalla tavalla kuin lukua 7 pidetään täydellisyyden lukuna, koska se on jumaluuden (3) ja maailman (4) summa. Onhan se siis kaikin puolin täydellinen, syvyydessään mittaamaton ja ääretön. Onko siinä tulkinnanvaraa että Jumala on kaiken syvin olemus? Ihmisten välisissä keskusteluissa kyllä, mutta se on vähän sama asia kuin kysyisi, että onko absoluuttisessa tulkinnanvaraa, tai täydellisessä puutteita. Jumalan täytyy olla täydellisyys, koska sillä siihen viitataan.
Mitäpä jos tarkastelemme Charles Mansonia, jonka haastatteluja olen katsonut paljon. Jos haluamme listata absoluuttisia asioita, lähdemme liikkeelle esimerkiksi vaatetuksesta sanomalla ”hänellä on punainen paita”, tai naaman karvoituksesta sanomalla ”hänellä on tuuhea parta” jne., eivätkä nämäkään ole aivan absoluuttisia sillä saattaahan olla että Mansonilla on päällään joku ruskean sävy, joka on hyvin lähellä punaista tai että hänen partansa ei ole tuuhea, vaan risuinen. Sitten jos katsomme käyttäytymistä, menemme jo tulkinnanvaraisemmalle alueelle, kun joko toteamme että hän puhuu miellyttävästi, tai huutaa kovaäänisesti. Entäpä jos katsomme pelkästään sanoja, joita hän lausuu, jotka samalla tavalla kuin tässä, olisivat kirjoitettuna valkoista taustaa vasten, olisiko siinä absolutiaa? Sitten jos näyttäisimme näitä sanoja jollekin ventovieraalle, mikä niissä viittaisi että ne on sanonut Charles Manson, ellei sitä erikseen ilmoitettaisi? Onhan hyvin tunnettu tarina sen kaltainen, että joku on laihtunut oikein paljon ja sitten jäljestä puhutaan kuiskaten että ”empä ollut tunnistaa”. Onko meissä mitään absoluuttista, sillä vain absoluuttinen voi olla pysyvää ja muuttumatonta?
Pysyvää ja muuttumatonta. Itse Absoluuttisuus, itse Jumala. Siinä on meidän substanssimme, Jeesus Kristus.
”Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.” Johannes 16:8
”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’?
Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan.
Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.
Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.” Johannes 16:19-23