Uskovan ihmisen ei tarvitse, varmaankaan, taktikoida koska uskova ihminen on pelkän uskonsa varassa. Ei ainakaan sillä tavoin että luottaisi liikaa pelkästään järjen hedelmiinsä. Silti on selvää että vastaan tulee ihmisiä joista ei välttämättä ulospäin huomaa että he tunnustavat eri jumalaa, sellaista jossa oikeus on sen jolla on voima ja kieroimmat sanat. Voi olla että he odottavat kärsivällisesti, yrittävät punoa ansaa ja joidenkin kohdalla onnistuvatkin (niiden kohdalla joiden kohdalla näin on tarkoitettu). Ennen kuin iskevät, ovat hiljaa kuin petoeläin vaanimassa, koska se maailma on jumalaton ja siellä ihminen on eläin. Se on tietämättömyyttä, kuten itsekin joskus 14 vuotiaana ja siitä useamman vuoden eteenpäin olin Darwinin ja Dawkinsin ihailija. Toki sillä erotuksella, että ainakin vielä tuolloin teini-ikäisenä minulla oli paljon vielä ehkä äitiltäni lähtöisin olevaa hyvyyttä.
Tämä on sen kaltaista pimeyttä, tietämättömyyttä ja sokeutta, että ihminen ei ole vielä niittänyt sitä mitä on kylvänyt. Ja silti hän itse odottaa itseään tuomarina tuomiten lopulta itsensä, on oman uskonsa ja armonsa varassa. Tämän uskon olevan tosi.
Ja syystäkin, Jumala pistää tällaisia ihmisiä uskovan eteen, vaikkapa ylpeyden karistamiseksi. Tai muusta syystä. Jeesuksen sanoin: ”Anna anteeksi sillä he eivät tiedä mitä tekevät”. Niin, älä tuomitse, niin ei sinuakaan tuomita. Pitää luottaa yläkerran tuomioon ja sitä ei välttämättä sivullisille ilmoiteta. Tai ainakaan yksikään ihminen ei voi sanoa, että toinen kärsisi rangaistusta. Sanotaanhan raamatussa että monelle hurskaalle käy niin kuin jumalattomalle.
Joka tapauksessa, kun määrämitta tulee täyteen ja hyviä aikomuksia sekä oikeutta on vääristelty tarpeeksi, käy kuten Jesaja on ilmoittanut: kun olet tuhottavasi tuhonnut, sinut tuhotaan.
Voiko tuo Sana pettää? Tekisi mieli sanoa, että katsokaa ja ihmetelkää valtasuuruutta. Itse aion elää tuossa armossa ja rukoilen siihen voimaa sekä kestävyyttä itselleni ja jokaiselle tämän lukevalle.
Psalmi 23
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.