On pakottava tarve kirjoittaa, niin kirjoitetaan. Jeesushan sanoi että se joka haluaa häntä seurata, tulee luopua kaikesta. Sillä saa taivasten valtakunnan palkan, mutta ei se tarkoita sitä että jos ei näin tee, niin voi kaikki lait, säädökset ja viisauden heittää roskiin, tai että ei voisi olla Herran suojissa. Tätä vartenhan on kaiketi kuningas Salomon viisaus tullut kirjoitetuksi sanaksi. Täällä Etelä-Pohjanmaalla on monia pikku-kuninkaita, joille on annettu, mutta sitten kyllä vaaditaankin. Heidän leipäänsä syö moni, ympärillä pyörii hovi, esimerkiksi työntekijöitä, luottomiehiä, remusakkia tai muuta, jotka ovat osa maallista herraansa ja herransa koostuu heistä. Ei kuitenkaan yksikään sellainen isäntä tule selviämään joka hylkää lait ja säädökset – ei ainakaan lopussa. Onnettomuus uhkaa kohta joka suunnalta. Isäntä maksaa sielullaan hintaa paljostaan, mutta silkkaa hulluutta olisi olla jumalaton. Uskokaa pois. Liikaa ei saa itseään kovettaa, mutta onhan isännän tietysti oltava edes vähimmissä määrin isäntä, ellei hän kaikesta luovu, joka taasen on raskas taakka sielulle (siis omistaa paljon). Kyllä jokainen isäntä tämän itsekin tietää, joka haluaa olla oikeamielinen mutta silti omistaa paljon. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä jne. Herransa luottaen pitää silti elää ja vain mieletön ei näin tee.
Ellei isännän sydämeen ole kirjoitettu Salomon viisaudet, sitten kannattaa sananlaskut lukea läpi. Se on enemmän kuin vankka talon perustus.
Miksi taas uskallan näin puhua? Koska olen sen sydämessä punninnut. Onhan asiat näin kautta aikojen olleet ja raamatussakin sanotaan, että on kaiketi hyvä että maata hallitsee kuningas. Eli kenenkään pilkkaa tai muuta sellaista tämä ei ole. Kruunu on raskas kantajalleen.
Kyllä rikaskin mies voi olla siis Herralle mieleen, eikä sille ole mitään esteitä. Onhan kuninkaita oltava. Hänen sielunsa kyllä kantaa raskasta taakkaa, koska hän on etäällä Jeesuksesta, mutta se ei tarkoita sitä, että hän voisi käydä Herraa vastaan. Ja etäältäkin voi tietysti saada lohdutusta, kun ei liiaksi kiinny maalliseen.
Hyvä isäntä pitää heikommista huolta.
Liekö minun sitten tällaisena runokurkkuna tätä toitotettava? Enhän minä itselläni ylpeile, paitsi sen verran mitä ihminen minussa kapinoi, niin kuin meissä kaikissa.