ℌ𝔬𝔯𝔞𝔱𝔦𝔲𝔰.𝔣𝔦 - P. Remes-Keski-Hirvelä

Hylkäisinkö minä lapsesi, taakkojen alle nääntyneet, että en julistaisi sitä mitä olen nähnyt? Jättäisinkö kertomatta sen mikä osoittaa: sinä olet olemassa. Lopettaisinko puhumasta siitä jonka äärettömyys sai Mooseksenkin sanomaan Siinainvuoren juurella: minä pelkään ja vapisen! Antautuisinko mielettömyydelle kuin viisaudessaan verraton Salomo vanhuuden päivillään, tehtyään paljon hyvää ja se hyvä tekee työtään edelleen, ja jonka saastuneesta siemenestä, Rehabeamista, tuli Israelin turmiollinen hallitsija, kansalleen piikkiruoska. Jos Salomo lankesi, miten käy minun? Kunnes Herra lähetti Elian, joka tuotti kansalle nälänhädän ja syöksi kuninkaita alas valtaistuimiltaan. Saattaisinko unohtaa totuuden, kääntää katseeni siitä ja kävellä kohti pimeyden kuilua? Olisinko kuin hullu jota sata lyöntiäkään ei paranna, kunnes hän kohtaa armottoman sanantuojan?

– Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää.
Vain tätä Herra sinulta odottaa:
tee sitä mikä on oikein,
osoita rakkautta ja hyvyyttä
ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.
Miika 6:8

Nähdään seuraavan kerran kuulumisten muodossa joskus jouluna, tai vuoden vaihteessa, jos Luoja suo. Miten voi olla kappale näin kaunis?

Tämän sivuston perustana on aina ollut totuus, siinä määrin että se on jokaisessa tekstissä nostettu tavoitteeksi. Tätä totuutta on arvioitu ja sovellettu sen perusteella minkä minä uskon todeksi. Uskon todeksi Jeesuksen, hänen jumalallisen hyvyytensä. Hän hyväksyy minut ja sinutkin: kuinka kukaan voisi häntä vihata.

On niin kuin Paavali sanoo, minä tunnustan Jumalan, mutta luonnossani näen toisen lain.

Valitettavasti, tuo luonnon laki on sellainen, tuo ruumiissamme asuva synti, että se tuottaa meille kuoleman. Sille hengen vaatimukset ovat myrkkyä, koska lihaa kiinnostaa vain maallinen, oma itse. Minä rukoilen että Jeesus Kristuksessa meidän ei tarvitsisi elää luontomme orjina, vaikka luontomme pitääkin meitä näennäisesti vallassaan. Jumalan pojan hyvyys jokaista ohjatkoon! Olkoon jokainen vihollisesi siunattu, sinun askeleesi varjeltu. Myös minun. Älköön kukaan kuvitelko olevansa niin huono, että ei voisi lähestyä Herraa.

Kuitenkin, minusta tuntuu kuin olisin suolaisuuteni menettänyt suola, hieman jopa kevyeksi punnittava, kun näin puhun, enkä halua sitäkään salata. Jos liha minua hallitsee, kuinka voin puhua totuudesta?

Ehkä Herra löytää minulle vielä käyttöä.

Kirja roomalaisille, 7. luku:

Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. ₁₉ En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. ₂₀ Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.₂₁ Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. ₂₂ Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, ₂₃ mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. ₂₄ Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? 

Halveksimasi ihmiset ovat sinun omat kalkilla valkaistut seinäsi. Me olemme noiden seinien ympäröimiä kaikkinaisesti, ja samaan aikaan meistä jokainen tietää ja ymmärtää itsestään enemmän. Muista me näemme seinät, itsestämme huoneen. Jos näin arvostelen, on minun arvosteltava samalla itseäni.

Minä tiedän että minulla ei ole varaa arvostella ketään, eikä mitään. En ole vielä löytänyt ihmistä jolla olisi varaa arvostella. Ja silti arvostelemme.

Minulta uupuu paljon ja turvaudun Herraan, että sinäkin jolta uupuu paljon, olisit Jumalan siunaama. Olemme silloin molemmat siunattuja. Rukoilen että saat hyvää Herran kädestä, mutta myös ymmärrystä että olisimme täällä toinen toisellemme, vaikka olisimme kaukanakin toisistamme.

Jeesus Kristuksen hengessä, joka kulki ja opetti eksyneiden, sairaiden ja pelastusta tarvitsevien joukossa. Sanoit että et ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, eli osoitit sanasi koko maailmalle. Kiitos Herra!

Luopumus tekee itsestä herran ja tuo herra on kaiken turmeluksen lähde. Se turvaa omaan järkeensä, maalliseen. Kun hän sitten kaatuu, hän kaatuu yksin. Ei pelasta häntä se mihin hän on turvannut. Itsestään ei ole itseä auttamaan.

Kohtele toista kuin itseäsi, on Totuus ilmoittanut. Auta ja tule autetuksi, mutta se ei ole aivan helppoa. Herrasta saa voimaa.

Siunattua sunnuntaita! Herra auttaa kyllä, mutta hyväksytkö oman avuttomuutesi?

Olen viimeaikoina lukenut kahdet muistelmat, pääministeri Linkomiehen Vaikean ajan ja Hjalmar Schactin, toisen maailmansodan aikaisen Saksan valtionpankin pääjohtajan, muistelmat. Seuraavaksi luvussa kahden pappissuvun jälkeläisen, myöhemmin valitettavasti itsemurhan tehneen, Seppo Heikinheimon muistelmat. Ja muita muistelmia on tulossa luvun alle, jos Luoja suo, Bruno Kreiskyn Eurooppalaisen muistelmat ja Georges Simeonin Intiimit muistelmat. Melko umpimähkään valittuja kaikki.

Aloitetaan Herran sanalla, psalmista 27:

Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan,
ei minun sydämeni pelkäisi;
vaikka sota nousisi minua vastaan,
siinäkin minä olisin turvassa.

Toiseksi, palautetaan mieliin mitä Lootin vaimolle tapahtui kun hän katsoi taakse Sodomaan. Hän muuttui suolapatsaaksi. On katsottava eteenpäin Jumalaan, koska ihminen ei voi elää menneisyyden turmeluksessa. Pitää elää tässä nykyisyydessä kaikkien hyvien muistojen kanssa, kaikkien poisnukkuneiden rakkaiden kanssa hengessä, ja katse pitää olla Jumalassa, hänen kaikkivoipaisuudessaan ja lupauksissa.

Kiitos Kristukselle joka ristiään kantaen, orjantappurakruunu päässään, puettiin purppuraan viittaan, kuljettiin pääkallopaikalle ristiinnaulittavaksi ja joka puhui Jumalallisia sanoja meille, että tuo sana olisi meissä ja me olisimme tuossa sanassa, ja joka sitten antoi henkensä meidän puolestamme maailman pelastukseksi, syntien anteeksiantamiseksi.

Kiitos Nasaretilaiselle, joka puhui ihmeellisiä sanoja. Sanoja joita kukaan ihminen ei ole häntä ennen puhunut, tai hänen jälkeensä tule puhumaan. Hän sanoi: Se jolla on jano, tulkoon minun luo.

Ja me tulemme kylläisiksi, koska itse Jumala niin sanoi. Kuin telttakankaan vaarna hän on pingottanut kaiken elämään. Hänen kuninkuutensa on ikuinen, eikä hänen sanansa katoa, sillä se on kaiken olemassaolevan perustus.

Minä turvaudun Jeesus Kristukseen, elämäni pelastajaan, Jumalan rauhaan, rakkauden palvelemiseen! Kiitos Herra!

Kumpa Herra sanoisi minulle: nyt sinä todella uskot!

Eeli, eeli, lama sabaktani! Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Markus 15:34-35

Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti.
Mutta kun sadanpäämies, joka seisoi häntä vastapäätä, näki hänen näin antavan henkensä, sanoi hän: ”Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika”. Markus 15:38-39

Kävin sunnuntaimessussa Ilmajoen upeassa kirkossa. Siellä kirkko vaikuttaa eläväiseltä. Papin saarnan aikana jopa rentouduin, mikä on minulle harvinaista. Hän puhui lapsen olemisesta. Lapsi osaa istua syliin, hän sanoi. Olla vapaa ja olla.

Näin sen itse koin.

Olen miettinyt Jeesuksen sanoja siitä että kukaan ei voi palvella kahta Herraa. Lopettaisimmeko maallisen ruhtinaan palvelun, julkeat katseet ja rahan orjuuden jos näkisimme koko turmeluksen? Lakkaisimmeko kylvämästä myrkkyä jos tietäisimme että me sitä levitämme ympärillemme, vaikka se piiloutuukin nautinnon kääntöpuolelle? Jos aidosti näkisimme mitä se aiheuttaa ja ymmärtäisimme, että mikään ei jää piiloon, vaan millä tahansa asialla on vaikkapa lukemattomia muotoja, jos sen voi näin ilmaista. Tekisi mieli puhua näistä kuiskaten, tai ei ollenkaan, mutta Luoja suokoon että en puhu tyhjiä puheita. Entä sitten hyvän teon hedelmät?

Ja jos vielä näkisimme sen suuren kiitoksen, joka meille annetaan, kun ymmärrämme vastuumme ja emme tietämättömyyttämme satuta muita, niin se varmasti saisi meidät ajattelemaan. Uskon että kiitoksen saa jokainen joka pitää käskyt puhtaasta sydämestään, vaikka aihe onkin jo yli ymmärrykseni.

Sitä on todella vaikea nähdä, etenkin nykymaailmassa.

”Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen” Luukas 15:10

Syntiselle sukupolvelle on luvassa ainoastaan Joonan merkki. Joona varoitti Niniveä tulevasta tuhosta ja he kääntyivät.

Minkälainen on Herransa hylännyt maailma? Eikö se ole itsestäänselvää. Asia on siis yksinkertainen: Ensin on raivattava vartija edestä.

Tuho voi seurata ainoastaan luopumusta. Mitään todellista tuhoa ei voi olla ilman sitä. Vasta luopumuksessa todellinen vääryys saa täyttymyksensä. Ja luopumus tapahtuu siten, että ensin tehdään vääryyttä Jeesusta vastaan ja lopulta häntä vihataan, koska hän todistaa vääriä tekoja vastaan.

Siksi onkin tärkeää sanoa tämä: Jumala on luvannut sinulle anteeksiannon. Kuka oletkaan ja kuka luet tätä. Älä tee vääryyttä, niin et korjaa sen hedelmää! Kyllä sinä ymmärrät mistä puhun.

Aamen.

Eilen tuli mieleen tällainen ajatus.

Mitä tietä laitatkaan meidät kävelemään, kivikkoista ja raskasta, kohti lupauksesi onnea ja rauhaa, kohti luvattua uutta maailmaa.

Ja tätä voisi jatkaa, että se mitä pyydät, on tuo kivikkoinen ja raskas tie, ruumiin kärsimys, ei kuitenkaan liiaksi vaan sen mukaan että on mahdollista jatkaa uskoa, ja se itsessään on todiste sinusta, Jumaluudestasi iäisyydessä.

Siinä missä me olemme puutteellisia, sinussa ei puutetta ole, mutta heikoista olet rakentanut itsellesi jykevän kirkon, rakkauden maan päälle.

Katsokaa miten katsotte, mitä kuulette ja luette. Sillä se mikä julistetaan, julistetaan, vaikka se olisi valhekin. Varokaa kun teille sanotaan ”tuo on hienoa”, eikä siinä ole mitään hienoa, mutta sitä ei julisteta, vaikka juuri se pitäisi julistaa. Sen ylpeyttä koristaa sorrettujen kyyneleet ja sen rikkaudesta valuu viattomien veri, mutta koska sitä ei nähdä ja tunneta, eksytään. Kuinka paljon rukoilenkaan että tarvitseva sen näkisi oikealla hetkellä, sillä se pelastaa hänet kuolemalta! Jos sanotaan että kuoleminen on kunniallista, on tiedettävä että kunniallisinta on palvella elämää, mutta sen tietävät vain ne jotka niin tekevät. Se joka tekee pahaa, ihailee pahaa, eikä tiedä ja on siksi hukassa. Hukassa on tässä yhteydessä tärkein sana, sillä sanoihan Jeesus että on annettava anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Hän uskoo kun hänelle sanotaan ”tuo on hienoa”, eikä hänellä ole todistusta puhumaan vastaan, ei puolustajaa. Siksi hänelle kasvaa terävät hampaat. Kuinka paljon mielummin hän tuntisi Jumalan rauhan, mutta Saatana pitää häntä otteessaan.

On kunniallista ottaa kurin ies harteille ja siitä puhuu oikeuden rehellinen työ ja viisaiden sanat. Katsokaa mitä teette pimeydessä, koska Jumalan silmät ovat kirkkaammat kuin tuhannet auringot. Jokaisen sanan ääretön ja ikuinen järki vaikuttaa teissä, varokaa että ette alkaisi itseänne pahana pitämään, vaan korjatkaa tilanne. Olkaa rehellisiä ennen kaikkea itsellenne, älkääkä taipuko luulemaan että mikään muu kuin Jumalan palvelu voisi olla koskaan oikein tai hyvää, sillä ei ole mitään viisaampaa, mitään enemmän oikein, mitään enemmän ihailtavaa, mitään enemmän merkityksellistä, mitään enemmän kuin Jumalan palveleminen. Mikään ei kurota korkeammalle, eikä mikään saa enemmän aikaan. Jumalassa on kaikki hyvyys, oikeus ja totuus, ihmisessä ei lainkaan.

Olkoon Herra armollinen meille kaikille, sillä ilman Herraa olemme hukassa. Mutta koska me olemme vielä täällä, olemme vahingoitettuja, mutta emme hylättyjä, Johannes Paavalia mukaillen.

Ja se joka ei tästä neuvottele, on hyvällä ja vakaalla pohjalla. Hyvä on hyvää, ja hyvää on.