
Hunter S. Thompson, joka ei liity suoraan aiheeseen, mutta olen katsonut muutamia hÀnen haastattelujaan kuluneella viikolla. HÀn eli oman nÀköisenÀ elÀmÀn Gonzo-kirjallisuuden isÀnÀ. RIP.
Kaikki mitÀ me tÀÀllÀ teemme, omaa tiedollisen ulottuvuuden, konstruktiivisen luonteen. Itsepetos on hirveÀ petoksen muoto, jossa ihmisen tiedolliset pilarit romahtavat. Suurin itsepetos on epÀjumalanpalvelus, vaikka me kaikki siihen sorrummekin. Itse asiassa, kaikki itsepetos on epÀjumalanpalvelusta, muodossa tai toisessa. Jos haluat rakentaa mielesi vahvemmaksi, tapahtuu se siten ettÀ pitÀydyt asioissa, rutinoidut. KÀytöksesi ja se mitÀ teet on nimittÀin todiste mielellesi siitÀ, ettÀ asia on nÀin; todiste johon voit uskoa!
Ontologisesti: Mielesi ei ole pelkÀstÀÀn pÀÀsi sisÀllÀ, vaan muun muassa kÀytöksessÀsi.
Ote Godfrey Reggion (Koyaanisqatsin ohjaajalta) haastattelusta:
âIâll use a reference to Joseph Brodsky, the expatriate from the old Soviet Union. He was an American poet laureate in 1991, I think. Iâm a big, big fan of his poetry and books, and especially his essays, one in particular Less Than One which begins with his explanation of the great conundrum of Marx: is it your mind that determines your behavior or your behavior that determines your mind? Brodsky knew that for most people, clearly, itâs our behavior that determines the content of our mind, because weâre creatures of habituation. So Brodskyâs brilliant insight on how to change oneâs mind is to change oneâs behavior, and his response to that conundrum of Marxâs was to step outside of the world and yet be in it.â

TarkoitusperÀt ovat aivan kriittiset, eli miksi tekee mitÀkin. Ihminen voi sanoa toimivansa vilpittömÀsti, mutta onko hÀn pessyt likapyykkinsÀ? Totta kai ihminen pitÀÀ kaikkia teitÀÀn oikeana. Ja totta kai ihminen haluaa olla mitÀ tahansa, mutta miten paljon ihminen voi todella siihen vaikuttaa? Joskus saattaa nimittÀin unohtua, ettÀ ihminen on nimenomaan ihminen, joka hurskaanakin on surkea, jossa sekin hyvÀ mikÀ hÀnessÀ on, ei ole ihmisen omaa hyvyyttÀ. Ja joskus on huomattava olevansa keskellÀ valtamerta, keskellÀ sen kymmenmetrisiÀ aaltoja ja sitten luovittava siellÀ. Laitettava usko peliin, katsoa kestÀÀkö se merivettÀ.
Miksi minÀ teen tÀtÀ, eli kirjoitan nÀitÀ tekstejÀni tÀnne? Voin sanallistaa syyt, eli sen miksi olen aloittanut, mutta siinÀ ei ole kaikki. En ainakaan tahdo asian olevan niin, vaikka nÀmÀ sanalliset syyt ja periaatteet pÀtisivÀtkin. Elokuvassa Fight Club Tyler Durden sanoo, ettÀ asiat jotka omistat, omistavat sinut. Minulla on syyni, mutta mitÀ luomuksellani on varattu minulle, sitÀ en tiedÀ. Voiko kukaan ennustaa mihin tie vie? Ei voi. En voi rationalisoida varmaksi mitÀÀn, sillÀ jÀrkeni tulee pettÀmÀÀn minut ennemmin tai myöhemmin. NÀin ollen olen puhtaasti uskoni varassa.
Niin, nyt kyse onkin siitĂ€, ettĂ€ mihin rakennat pohjasi. Mieli on ÀÀretön ja millaista onkaan sen pimeys. Sinne todella voi vajota, mutta sieltĂ€ voi myös aina nousta. Ja minĂ€ tiedĂ€n miten ja se tieto on yhtĂ€ vahva kuin Jumalan nimi – Ă€lköön kukaan erehtykö siitĂ€, sillĂ€ asia on juuri niin! Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita mitÀÀn, sillĂ€ vaikkapa Hitlerikin oli joskus lapsi, taivasten valtakunnan kaltainen, ja nĂ€in me kaikki olemme tĂ€ysin kuitenkin loppujen lopuksi armon varassa. Armo on lahja.
Se mikÀ tehdÀÀn suljettujen ovien takana, kuuluttakaa katolla. TÀstÀ syystÀ on annettava köyhÀlle, vaikka sitÀ ei kukaan nÀkisikÀÀn ja nimenomaan silloin. Se ei piiloon jÀÀ ja sen voin vakuuttaa. TiedÀtkö miksi? Koska sinÀ tiedÀt sen. YhtÀ lailla, jos suljettujen ovien takana ihminen polvistuu ja katuu tekoaan, sekin tulee kuuluttaa katolla. Olenko sitten itse hurskas? En todellakaan. Olen samanlainen kuin sinÀ, lukijani(!), mutta tÀmÀn tiedÀn; se on yleistÀ tietoa, löydettÀvissÀ maailman levinneimmÀstÀ kirjasta.
Toinen asia on ettÀ kun ihminen nÀkee itsensÀ muissa, hÀn voi valjastaa viisauden joka syntyy yhteistyöllÀ. Siis ymmÀrtÀmÀllÀ ettÀ hÀn ei yksin ole yhtÀÀn mitÀÀn, vaikka hÀn muuten olisi yksin. Kaikki tieto, kaikki viisaus ja kaikki kauneus on muissa. Heihin luottamalla hÀn luottaa mitÀ suurimmissa mÀÀrin itseensÀ.
C.G. Jungin lÀhestymistapa:
âThe acceptance of oneself is the essence of the whole moral problem and the epitome of a whole outlook on life. That I feed the hungry, that I forgive an insult, that I love my enemy in the name of Christ — all these are undoubtedly great virtues. What I do unto the least of my brethren, that I do unto Christ. But what if I should discover that the least among them all, the poorest of all the beggars, the most impudent of all the offenders, the very enemy himself — that these are within me, and that I myself stand in need of the alms of my own kindness — that I myself am the enemy who must be loved — what then? As a rule, the Christian’s attitude is then reversed; there is no longer any question of love or long-suffering; we say to the brother within us ”Raca,” and condemn and rage against ourselves. We hide it from the world; we refuse to admit ever having met this least among the lowly in ourselves.â
MinÀ toivon ja rukoilenkin, ettÀ jokainen tÀmÀn tekstin lukija löytÀÀ itselleen sopivan tien! Ja muista: kun tie on pitkÀ, on vÀlillÀ levÀttÀvÀ, ettÀ voi taas jatkaa matkaa. Mene kohti valoa!
P.S. SydÀmeni on suuresti Kurikan Miedon kylÀssÀ nykyisen sijaintini lisÀksi, tarkemmin HakunintiellÀ. VÀhÀn niin kuin pÀÀtin, ettÀ pÀivittelisin tÀnne jatkossa enemmÀn sellaisia arkisia asioita, kuten vaikkapa sitÀ, ettÀ nÀmÀ muutokseni hyvÀksyttiin Miedon kylÀÀ koskevaan Wikipedia-artikkeliin ja olin siitÀ todella tyytyvÀinen, mutta sitÀ niin helposti alkaa kirjoittelemaan paljon muutakin. EhkÀ jatkossa enemmÀn vain arkisia asioita?
Anyways, Mietaalla on ollut elÀmÀÀ jo satoja vuosia.

Ote Wikipediasta.



